Joululahjat, Ostoksia ja Pikakuulumiset

JOULULAHJAT:

1. Sain Loppusoitto-kirjan, joka on viimeinen osa Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli -kirjasarjaan. Tää on mun lempikirjasarja, joten viimeinen osa oli enemmän kuin toivottu lahja. Luin sen neljässä tunnissa alusta loppuun.

2. Uudet Uggit. Kokeilin noita jalassa ja ne on niin lämpimät. Harmittaa ettei niitä pääse vielä käyttämään, koka ei oo lunta ja tuolla lossosäässä ne menis ihan pilalle. Toisaalta en oo arma haluisinko enää edes lunta.

3. Kallion lukion poikakalenteri. Sain tän perjantaina Saaralta vaikka oltiin soittu ettei mitään joululahjoja hommata, joten mulla ei ollu hänelle mitään.

4. Solsidanin 1 ja 2 tuottarit. Me katotaan tätä joka viikko kotona äidin ja siskon kanssa, niin huvaton, mutta niin normaalia arkea. Ja ruotsiakin tulee kerrattua siinä samalla vaikka tektitykset onkin päällä.

5. 2 pakettia Fazerin suklaata, toinen iteltäni ittelle ja toinen isältä. yleensä oon semmonen suklaarohmu että syön kaikki heti mutta puolipakettia taitaa kumpaakin vielä olla jäljellä. Ihmettelen. :o

5.  Amerikanlippu viltti. Mä niin rakastan tätä. Pehmonen ja lämmin. Itse valitsin tän, mutta sain siskolta lahjaksi. En oo vielä raaskinut avatata tätä ja käyttää mutta kohta se varmaan hyppää mun niskaani lämmittää mua.

OSTOKSET:

Kengät 15e Fafala

Neule 10e H&M

Neule 10e H&M

Huulipuna 8e, Luomiväri 4,95e KICKS, Puuteri 15e SOKOS

Joulu meni meijän perheessä aika hyvin, perinteitä kunnioittaen. Katottiin joulurauhanjulistus jonka jälkeen matkattiin kirkkoon. Olisin oottanut joulukirkon kestävän tunnin, mutta ei se ollutkaan kun puolituntia. Kirkon jälkeen oli kaffet noin klo 14, ja siinä oli sitten luppoaikaa ku en mennyt joulusaunaan. Seittemän aikaan alettiin syödä ja puoli kymmenen alettiin jakamaan lahjoja. Lahjoista sen verran, että sain vielä Canon 600D:n yhdistetyks synttäri- ja joululahjaksi, ja siskolta vielä Hilfigerin topin. About yheltä pääsin nukkumaan ja olin niin uupunut että kellahdin sängynpohjalle ja nukahdin samantien. 

Se joulusta. Mulla on vähän jännä tunne, että yks aikakausi on päättyny mun elämästä, koska eilen tein pitkään ja hartaasti mietityn päätöksen ja laitoin lippukunnanjohtajalle facebookviestiä että mä en jatka partiota enää vuodelle 2014. Kaheksan-yheksän vuoden harrastus on nyt sitten päättynyt ja se herättää vähän haikeita fiiliksiä, koska loppujenlopuks partio ei oo vaan harrastus, vaan siitä tulee elämäntapa. Mutta nyt se on sitten siinä. Ehkä mä löydän jonkun toisen harrastuksen joka kestää yhtä pitkään. Luonto ja retkeily tulee silti olee aina osa mun elämää. SUSANNA

Kiivetään katolle ja katsotaan kun valot sammuu

Toivottavasti teillä kaikilla on mennyt loma kivasti! Mulla ei jostain syystä netti toiminut läppärillä, joten en päässyt heti joulun jälkeen kertomaan kuulumisia. Siitä syystä saatte nää mun joulukuulumiset vähän myöhässä, pahoittelut!

Meillä on tosi monimutkaiset jouluperinteet, mutta lyhyesti selitettynä me vietetään siis "kaksi joulua" kahdessa eri paikassa. Se, mennäänkö ensin (23.-25.12) vai jälkeen (25.-26.12) vaihtuu joka vuosi. Tänä vuonna mentiin ensin mökille, jossa vietettiin joulua äidin puolen isovanhempien ja äidin siskon perheen kanssa. tosin me lapset mentiin sinne tänä vuonna jo junalla päivää aiemmin, sillä äidin siskon perhe oli lähdössä 23. päivä ulkomaille ja haluttiin nähdä niitä ennen lähtöä. Mökillä oli tapansa mukaan ihanaa, katteltiin Simpsonit-maratonia ja leffoja varmaan maailman viimeisestä putkitelkkarista ja käytiin viime hetken jouluostoksilla. Kun eka joulu oli vietetty, pakattiin saadut lahjat mukaan ja ajettiin toisen joulun viettoon iskän sukulaisten luo Pirkkalaan. 

Sain tänä vuonna jotenkin ihan älyttömästi mieluisia lahjoja, mutta niistä ehkä parhaita olivat kolme aineetonta lahjaa. Mummi kustansi mulle parin päivän "kinkunsulatusjumppakurssin" ja kummeilta sain lahjakortin marttaliiton ruoanlaittokurssille, että opin kokkaamaan ennen muuttoa omaan kotiin! Parhaan lahjansa tämä tyttö sai silti tädiltään, sen sisällön voittekin itse lukea tuosta alhaalta! Tämän lisäksi sain mm. kauan himoitsemani Sonyn 50mm objektiivin! Pari näistä kuvista onkin sillä otettu, mutta ajattelin joku päivä saada aikaiseksi lähteä kuvaamaan sen kanssa, että pääsee kunnolla käyttöön. 

Kuten osa teistä jo tietääkin, ei sekään juhlinta siihen loppunut. Mulla oli eilen synttärit, nyt on mittarissa 17 vuotta! Kieltämättä kerrankin tuli jokin maaginen tunne, kun synttäripäivän aamuna suunnattiin Susannan kanssa Helsinkiin synttärishoppailemaan ja bussissa pyydettiinkin maksamaan 4.50e. Löydettiin paljon kivaa alennusmyynneistä, mulle tarttui mukaan ihana vihreä neule kympillä H&M:sta, upeat ruskeet kengät (15e), täsmätuotteen ihon epäpuhtauksille ja silmänympäryysvoiteen Sokokselta ja kajaali Kicksistä (koska oon ihan hullaantunut yläluomen sisärajauksista). Samoin sain postissa jo ennen joulua tilaamani kynsilakat, joita oon himoinnut jo pidemmän aikaa. Niiden mukana sain myös pari söpöä pikku näytettä. Mun sisäinen materialisti hihkuu riemusta edelleen.
Kun vihdoin kotiuduin shoppailemasta, odottikin mua aika iso pettymys. Oltiin sovittu kavereiden kanssa, että ne tulee meille viiden maissa juhlistamaan mun synttäreitä, mutta vaikka kello oli jo kymmentä yli, kukaan ei edes vastannut mulle. Päätin sitten lukkiutua huoneeseeni murjottamaan, mutta yhtäkkiä mun huoneen ovi repästiinkin auki ja ne virtas sisään laulaen Paljon onnea vaan ja ojensi mulle maailman ihanimman "17-vuotiaan selviytymispakkauksen" mikä nyt sisälsi vähän kaikkea mitä tulen kuulemma tarvitsemaan! Vaihdettiin kuulumisia, syötiin pizzaa ja herkkuja, tanssittiin ja katottiin Robin-leffa, jonka olin myös saanut syntymäpäivälahjaksi. Oli mielettömän kivat synttärit, oon edelleen ihan fiiliksissä. Suurin yllätys kuitenkin oli, kun sain kesken illanvieton tekstarin, jossa luki että mut oli just bongattu elokuvasta. Mietin että mitäköhän ihmettä, kunnes muistin, että olin joskus keväällä ollut avustamassa jonkun leffan kuvauksissa! Kyseessä oli siis tää uusi Ainoat Oikeat-elokuva, joka käytiin tänään Veran kanssa katsomassa. Kaiken kaikkiaan leffa oli ihan mielettömän hyvä, paras suomalainen jonka oon koskaan nähnyt. Ja olihan se kieltämättä aika makee tunne, kun mun pärstähän se siellä yhdessä Le Bonkissa kuvatussa kohtauksessa välkkyi (n. 5 sekuntia). Suosittelen ehdottomasti sen leffan kattomista, muutenkin kuin sen takia että "iih olen leffatähti".

SAARA

H&M nettikauppaselailua

Heeej once again, musta tuntuu, että mä vähän vallotan tätä mun ja Saaran yhteistä blogia, kun kirjotan taas! Yli vaan inspis kirjottaa, kun selailin H&M:än nettikauppaa ja niitä alennuksia! Nämä mä voisin ostaa samantien jos vain olisi rahaa. Ehkä sitten joulun jälkeen, jos saisin muutaman euron joululahjaksi. Saa nyt nähdä koska mulla on ollut aika kalliit joululahjatoivomukset tänä vuonna: iPhone 4s ja järkkäri.Toisaalta mummilta ja ukilta, papalta, sekä kummeilta en oo toivonu mitään. Olisin voinut vähän vihjaista Reino tossuista, mutta jotenki se jäi. Koeviikolla ne olis niin ihanat! Tää nyt oli tällänen pikapostaus koska mun matka suuntaa nyt aikaistettuun jolusaunaan, koska huomenna laitettuna ei vaan jaksa enää mennä. Jos on kiinnostusta voisin kirjottaa joulun jälkeen vähän meijän perheen jouluperinteistä? Laittakaa kommenttia jos kiinnostaa!:) (Blogger vammaa, hinnat ei näy. Laitan ne myöhemmin en jaksa nyt tapella tän kanssa) SUSANNA

Tossut 7e, sormukset 4,95e, käsikoru 5e, kengät 20e

Bleiseri 29,90e, Mekko 30e, Kaulakoru 7,95e, Kipparitakki 30e

Mekko 15e, Neule 20e, Mekko 12e, Paita 14,95e, Satiinipyjama 24,95e

Jul kommer snart. Endast en hel dag.

Det enda vi vet om framtiden är att det kommer att förändras snabbare än historien. 

                                                                                                             Sveriges Näringslivsminister, 1997 

Musiikki soi kuulokkeista. Kun katsoo ulos, ei tiedä onko aamu vai ilta. Päivät täynnä joulun luomista. Stressi joululahjoista on ohi. Voi viimeinkin huokaista helpotuksesta. Miksi mä kirjoitin otsikon ruotsiksi? En tosiaan tiiä. Tai ehkä mä tiiänkin. Kaipaan Ruotsiin. Siitä on kolme ja puoli vuotta kun viimeks oon siellä ollut. Ehkä ensi kesänä sitten. Veri vetää mua ulkomaille koko ajan. Musta välillä tuntuu, ettei kukaan lue meidän blogia, mutta eihän se oo totta. Kyllä osaa ainakin kiinnostaa. Selailin tänään vanhoja valokuvia, koska isä tyhjentää meijän pöytäkoneen muistin. Mietin, miten paljon mä -ja mun elämä- on muuttunu tässä muutaman vuoden kuluessa. Tai ylipäätään. Miten oon päätyny tähän hetkeen ja tähän pisteeseen missä oon nyt. Monta mutkaa on matkassa koettu, mutta ne mutkat on vaan rakentanu musta kestävämmän. Takapakkii on otettu paljonkin, mutta sitkeesti on jaksettu puskee vaan eteenpäin. Ovia on ovautunut ja ovia on sulkeutunu. Vaikee olla katumatta mitään, mutta pitää yrittää. Outoja asoita oon kuullu ja vielä oudopia tuun kokemaan. SUSANNA 

Meikä on aina ollut enemmänkin avaruusmies

 

Kuva 1: Studia-messujen saalis. Rehellisesti, mä pidin niistä messuista paljon, pääsin kuulemaan psykologian ja vähän biologian opinnoista. Bilsasta kukaan ei oikeen tienny, tai ollut esittelijöitä, mutta onneks ens keväänä (noh, tammikuussa) tulee koululle opiskelija kertomaan bio- ja ympäristötieteiden opiskelusta.
Kuva 2: Heheh, tänään (kun piti mennä kahville kirkon jälkeen) päädyttiin Julian ja Marian kanssa yllättäen Mäkkiin. Oon nyt kokeillu Chicken McFeast Jr. :ia ja se on varmaan yks parhaista mäkin hamppareista. Sisältäen terveellisiäkin aineita kuten tomaattia.
Kuva 3: Päivän asu: Bleiseri, kengät ja paita H&M, housut Seppälä, laukku MicMac, käsikoru saatu rippilahjaksi
Kuva 4: "Kato mä lennän taas, meen läpi seinän, hei beibe voitko kuvitella hän on spaceman" uusi neule ostettu Seppälästä 15e alennuksessa. ihanan lämmin ja pehmee. ehkä vähän kutittaa.

Oon kuunnellu tosi paljon Cheekin Kuka muu muka ja oon niin innoissani ens kesän Summer Upista jo nyt. Ne muistot mitä viime kesältä on, saa mut syttyy taas. Mikään ei oo ollu yhtä ihanaa, kun se tunne, että on osa jotain isompaa, jotain, mikä pysyy vaan hetken.Oon miettiny jos menisin muihinki festareille, kuhan vaan saan rahaa enough. Jouluun on enää muutama päivä mut mulla ei todellakaan ole sellainen fiilis. Oon hommannu vaan siskolle pienen osan lahjaa, ja muille en mitään. Huomenna olis pitäny mennä Julian kanssa jouluostoksille, mutta meenkin yksin näköjään. Olis niin paljon tehtävää ennen jouluu, mut en saa mitään tehtyä, koska ei ole edes lunta! Että ottaa päähän. SUSANNA

Details

Mä rakastan tuota huivia. Ostin sen pari kuukautta sitten Seppälän alekorista muutamalla eurolla ja nyt siitä on tullut yks mun lemppariasusteista. Huivit on niin helppo tapa tuoda muuten niin tylsään asuun vähän lisää särmää. Silti mulla ei oo kuin vasta kaksi huivia. Mutta ainakin oon päättänyt, että niitä pitää hankkia lisää. Toinen mitä rakastan, on tuo sormus. Sain sen monta vuotta sitten nimipäivälahjaksi mun vanhemmilta. Pitkään se vain oli mun laatikossa, mutta tänä vuonna otin sen ekaa kertaa kunnolla käyttöön ja nyt oonkin käyttänyt sitä epäsäännöllisen säännöllisesti. Oon aika huono käyttämään koruja, varsinkin sormuksia, mutta toi sopii käteen niin kivasti. Kolmas asia mitä rakastan, on sininen. Mun vaatekaapissa on ihan älyttömästi sinisiä vaatteita ja tykkään käyttää niitä, koska ne tuntuu sopivan mun hiuksiin (ainakin mun omasta mielestä).

Tänään oli koulun joulujuhla, huomenna ois todistustenjako ja joulukirkko ja vihdoin se paljonpuhuttu loma! Tuntuu tosi epätodelliselta, että jouluun on näin vähän aikaa jäljellä. Huomenna ois myös tiedossa pieni tyttöjen ilta Sonjan (ja mun) synttärien kunniaks, en millään malttais odottaa!

SAARA

Glögiä ja ruotsalaista musiikkia

Just nyt mulla ei olis varaa olla ollenkaan kipeenä, koska vanhojentanssessa ei voi jäädä jälkeen ja matikkaakin haluisin oppia-kerrankin. Nyt on kuitenkin iskeny vähän flunssaa päälle vaikka oon tehny kaikkeni ettei niin kävis. Kuumetta ei sentään ole ollut, siihen ei oo varaa. Nyt lukiossa oon oppinut arvostamaan terveyttä, koska jää niin helposti jälkeen jos on yhtään pidempään kipeenä. Kaikki menee mulla muuten nyt aika putkeen. Joka vuos joulun lähestyessä mä kulutan aivan liikaa glögiä. En tiiä, mä vaan rakastan sen makua ja tuoksua, koska se tuo niin vahvasti mieleen just tän odotuksen. Joka päivä menee kaks-kolme kuppia-vähintään. Myös, niinkun otsikosta käy ilmi, kuuntelen taas pitkästä aikaa ruotsakaista musiikkia. Mulle tuli niin ikävä kevättä ja kolmatta koeviikkoa kun me Ronjan kanssa istuttiin Omenan kirjastossa ja luettiin kokeisiin. Kuuntelin sillon just Mange Makersia ja biisiä joka näkyy kuvassakin. MM:ästä tulee vaan niin mieleen kevät ja Ronja että välillä tekee pahaa, Ronjaa kun en oo melkeen puoleen vuoteen nähny koska hän on vaihto-oppilaana Ranskassa. Mutta joo, näin se aika vaan kuluu, ei enää kauaakaan kun nään sitä tyttöö taas. Mutta sitä ennen nautitaan joulusta! SUSANNA

Lucian päivä

Alkaa vihdoin tuntua siltä, että joulu on tulossa. Meillä oli tänään koulussa Lucia-aamunavaus ja viimeistään se sai mun sisäiset jouluhimot syttymään. Sen lisäksi olin eilen kavereitten kanssa Sannalla leipomassa jouluherkkuja ja syömässä joulusuklaata. Oli kiva nähdä koko porukalla ekaa kertaa todella pitkästä aikaa. Luulisi että varsinkin joulukuu on tosi kiireistä aikaa, mutta mulla menee päivätkin nukkuessa ja läksyjä tehdessä, sekä syödessä. Googlailin vähän liittyen tähän mun jatkuvaan väsymykseen ja hiilarihimoon, ja totesin että mun oireet täsmää täydellisesti kaamosrasitukseen, jota n. 30-40% suomalaisista "sairastaa" näin kaamoksen aikaan, toiset vahvemmin ja toiset lievemmin. Kaamosrasitus siis eroaa kaamosmasennuksesta siten, että kaamosmasennukseen liittyy oleellisesti masennus ja apatia. Mitään virallista hoitokeinoa ei ole, mutta oon ite alkanut pitää enemmän lamppuja päällä huoneessa ja lisäämään kotitreeniä niin on vähän helpottanut.

Kävin tänään katsomassa yhden meiän koulun monista teatteriproduktioista Nyt sanon oikein hiljaa. Sen katsominen kyllä sai mieleeni palaamaan miksi alun perin hain Kallion lukioon. Näytelmä sijoittuu talvisodan ja jatkosodan välisen välirauhan aikaan ja tarinaa luo erityisesti se, kuinka sodan paineet ovat vaikuttaneet silloisessa Kallion yhteiskoulussa työskennelleisiin lottiin.Vaikuttavinta näytelmässä oli se, että se perustuu perustuu paljolti tositapahtumiin, ja kirjeisiin, joita lotat kirjoittivat tuona aikana koulujemme pulpeteille perheilleen ja rakkaileen. Lisäksi teokseen oli yhdistetty nykyteatterin elementtejä mielettömän yksinkertaisella, mutta upealla tavalla: takavalo, mustat vaatteet ja savukone.

Kaiken lisäksi sain osallistuttua meidän koulun tän vuoden kirjoituskilpailuun jopa kahdella runolla/tekstillä. Siitä on niin kauan, kun mä olen viimeksi kirjoittanut fiktiota, että yllätyin siitä, miten sujuvasti tekstiä vaan ilmestyi paperille kun inspiraatio iski. Aihe oli lämmin, mutta koska olen aika realistinen ja milteipä naturalistinen kirjoittaja, kirjoitan yleensä enemmän melko kylmiä tekstejä. Mutta ainakin sain mielestäni käsiteltyä aihetta edes jotain kieroutunutta kautta sen verran, että uskalsin ne palauttaa raadille (kaksi minuuttia ennen määräajan umpeutumista). Jos kellään on mielenkiintoa lukea niitä niin sanokaa, voin harkita niiden julkaisemista jossain postauksessa jos ketään kiinnostaa tietää, että millä ilveellä mä sinne Kallioon sitten pääsin.

Nyt mä siirrynkin viettämään kotoisaa leffailtaa (nalleni kanssa) katsomalla vihdoin Piin elämä-elokuvan, jonka oon halunnut nähä jo pitemmän aikaa. Toivottavasti se on kaiken tän odottamisen arvoinen!

SAARA

We'll be counting stars

Alkaa tuntua, että mussa on jotain vikana. En odota niinkään joulua vaan enemmänkin lomaa. Saa jättää kaiken tän uudestaan kasaantuvan koulustressin kokonaan taakseen pariksi viikoksi. Itsenäisyyspäivä meni jumalanpalveluksessa lippukunnan lippua pidellen, nukkuen ja keilaten tuttavaperheen kanssa. Ei olla ikinä juhlittu itsenäisyyspäivää erityisemmin, välillä poltettu sinivalkoisia kynttilöitä tai vatvottu Linnan Juhlien pukumokia, mutta siihen se on jäänyt. Kun seisottiin Tapiolan kulttuuriaukion pihalla räntäsateessa ja katottiin kun liput nousi salkoon, tuli kieltämättä aika juhlallinen ja jollain tapaa hieno fiilis.

Mun elämä on viime aikoina kulunut läksyjen ja Greyn Anatomian parissa, sekä tietty kavereiden kanssa ollessa. Jotenkin silti vaan tuntuu, että pari viikkoa ajasta on yhtäkkiä vaan kadonnut johonkin. Oon kuitenkin saanut vihdoin otettua itteäni niskasta kiinni ja ruvennut kuntoilemaan epäsäännöllisen säännöllisesti. Kuntosalin ryhmätuntien lisäks oon roudannut huoneeseeni makuualustan ja painot ja treenaillut niiden kanssa. Alkeellista, mutta toimii kun ei jaksa lähteä salille eikä kehtaa jättää treeniä välistä.

SAARA

Let It Snow

Pimeässä on vaikea saada hyviä kuvia, mutta mulla sujuu ajattelu sillon paremmin. Ajatukset on talvella erilaisia kun kesällä. En oo ihan varma, mutta aina kun muistelen edellistä talvea, mulle tulee jännä fiilis. Jotenkin lämmin. Oon miettiny onko mun ajatukset lämpimämpiä talvella kun kesällä. Vähän utusia, niin ettei kylmä iskostu mieleen. Mutta toisaalta se voi vääristää muistoja. Tietittekö, että joka ikinen kerta, kun muistelette tiettyä tapahtumaa, muistatte sen eri tavalla. Joka ikinen kerta joku asia on erilailla. Tuleekohan mulle näistä kuvista ensi kesänä utunen fiilis? Rakastan talvea. Ulkona kävellessä, lumen sadellessa, on ihana ajatella. Muistella menneitä vuosia ja vaan olla. Tai kävellä ystävän luo juomaan kahvia ja rupattelemaan. Talven pimeydessä on hyviäkin puolia, mutta niitä on vain vaikea löytää. SUSANNA (Kuvissa Marianne)

ps. Hyvää itsenäisyyspäivää! 

"Every man gotta right to decide his own destiny." - Bob Marley

Viimeviikon keskiviikkona koeviikon vikana päivänä päätettiin mennä Ellalle (joka ei jostain syystä ole kuvissa?) Emman, Suvin ja Julian kaa tekee sushia. Ennen en oikeen oo sushista pitäny ja ottanu vaan niitä joissa on katkarapua päällä, mut nää ite tehdyt oli yllättävän hyviä. Söin niitä jopa huimat viis! En kyllä osallitunu niiden tekoon joten jos mut laitettais tekee näit nii ei niist tulis mitään! Toi hundi muuten vihaa mua varmaan yli kaiken ku oon retuutellu sitä vähän liikaa.

Oon muuten aika paljon mitettiny mun tulevaisuutta. Millanen haluun olla, mitä haluisin tehä, millasen miehen haluun jne. Kaikkee mahdollista vaan. Psyka 8:n (ihmisuhdekurssi) tehtävää tehdessä viimejaksossa piti miettiä mitä haluaa vanhempien suhteesta omaan suhteeseen ja mitä ei. Tiiän ainakin sen, etten halua vanhempien tapaa riidellä. Sitä mä en vaan siedä ja riitoja ylipäätään. Haluan miehen joka kestää mua ja niitä hullujakin asiota mitä teen ja tukee mua mahdollisimman paljon. Joka on lojaali, niinkun mun frendit on mulle. Haluun työn josta nautin, mut joka ei oo taakka mulle, tai missä pitää kokoajan tehdä ylitöitä. Missä saa vähän leikitellä asioilla, ettei oo ihan niin vakavaa. Mut periaatteessa kaikki on mulla kuitenkin ihan auki. Se on ehkä vähän pelottavaa, mutta kuitenkin ootan innolla mitä tulevaisuus tuo tullessaan! SUSANNA