Exam Week

Mun koeviikko on menny tähän asti ihan hyvin. Eihän mulla oo ollukkaa kun kolme koetta: psyka 3, bilsa 3 ja mansta 2 joka oli tänää. Tunnissa kirjotin koko konseptin ihan täyteen ja luulen et se meni hyvin! Jos kerranki tulis vähän parempaa kun 6 tai 7. Mun pitäis luultavasti olla lukemassa Englannin kielioppia tai matikkaa mutta täällä koneellahan mä olen. What a surprise. Pitäis oikeesti panostaa kouluun, koska tajusin et oon vähän yli vuoden päästä käyny lukion. Ja sit ylioppilaskirjotukset. Tänään kokeen jälkeen kävin Stockalla ja bongasin Herkusta Chewitseja, tuli niin nostalginen olo et oli pakko ostaa, koska noitahan ei oo myyty enää vuosiin! Ah, ne on niin hyviä! Oon hahmotellu tänään kans huomista englannin elokuva-arvostelua, luulen et teen tosta Nälkäpeli-Vihan liekeistä mut tajusin et se on aika haastava joten saa nähä jos vaihan aihetta huomenna lennosta.

Oon muuten ihan in love with poikabändeihin. Ei nykyajan One Directoneihin sun muihin, vaan 90-luvun Backstreet Boysiin ja Westlifeen. Just niihin vanhoihin biiseihin, kuten If I Let You Go. Maailman ihanin biisi! Tänää meillä kävi kans joku patterimies ja viimeinki sain patterin mun huoneeseen nii ei tarvi jäätyy siellä.Tsemppii viimesiin koeviikkopäiviin! SUSANNA

Materialismionnellisuus

Varoitan jo etukäteen, että tää postaus sisältää lähinnä mun materialismionnellisuutta ja suhdetta vaatteiden ostamiseen.
Olin eilen kaksi kertaa perheen kanssa katsomassa Tapiolan uutta kauppakeskusta, Ainoaa. Käytiin aamupäivällä äitin kanssa H&M:ssä ja sieltä lähti mukaan 1 pitkä pooloneule ja 5 uudet rintsikat! Niille onkin ollut tarvetta, niin ostettiin kerrankin useammat kerralla. Voin vihdoin hyvällä omatunnolla heittää noita venyneitä ja pieniä pois. Sen jälkeen lähdettiin koko perheen voimin kokeilemaan uutta Funky Burger-ravintolaa. Se oli tosi viihtyisä ja ruoka oli mielettömän hyvää. Ainoa huono puoli paikan menussa oli korkeat hinnat. Silti suosittelen ainakin käymään. Käytiin sit iskän kanssa vielä ostamassa mulle uudet mustat salihousut Stadiumista. Ennen mä inhosin shoppailua kaikissa muodoissa. Vielä kasiluokalla Xenia joutui melkein repimään mut vaatekauppoihin, kun se tahtoi aina välillä "uusia mun vaatekaappia". En tiedä mitä sen jälkeen tapahtui, mutta jotenkin mun shoppailuinto nousi nousemistaan ja nykyisin tekisi jatkuvasti mieli mennä kiertelemään kauppoja ja sovittelemaan kaikkia ihania vaatteita. Ja tietenkin kotiuttaa myös pari lempparia. Mä en kuitenkaan tykkää ostaa ns. "muotivaatteita", koska en niin kovasti oo noitten vaihtuvien trendien perään. Multa ei löydy eikä tule löytymään esim. yhtään maksimekkoa tai paitaa, jonka sivuille on tehty ne "halkiot". Ensinnäkin siksi, että mulla ei ole varaa eikä jaksamusta juosta uusien villitysten perässä enkä inhoa mitään yhtä paljon kuin muodista menneitä vaatteita vaatekaapin pohjalla. Toiseksi mun on ylipäätään vaikea löytää vaatteita. Oon aika usein sitä mieltä, että nää pinnalla olevat muotityylit ei miellytä mun silmää tai sovi mun vartalolle. Joten pysyttelen kivoissa ajattomissa perusvaatteissa jotka sopii mulle mun mielestä parhaiten. Voisin vähän petrata siinä, että otan jonkinmoisia kuvia, joissa näkyy myös mun asu, kunhan keksin että miten. Mun sisko (10v) ja äiti on ihan toivottomia mun kameran kanssa, iskä ei ikinä ole kotona ja veli ei irrottaudu koneesta ja tietenkään multa ei jalustaakaan löydy.

Ostin joskus seiskalla Maybelinen Dream Satin Liquid-meikkivoidetta, mitä käytinkin ehkä kolme viikkoa päivittäin (ilman puuteria tietenkin). Eräänä aamuna onnistuin sitten tiputtamaan pullon kylppärin lattialle, minne se levisi aika nätisti. Koko lattia ja osa seinistä oli aivan meikkivoiteessa, samoin kun mun vaatteet. Sen jälkeen lupasin ittelleni, etten enää meikkivoidetta osta, lainailin kylläkin välillä äidiltä. Pari joulua sitten sain lahjaksi meikkivoiteita, joita sitten käytinkin välillä, mutta ikinä en esim kouluun jaksanut laittaa. No nekin lensi kaaressa roskiin, kun mulla todettiin kemikaaliallergia yhteen niissä käytettävään säilöntäaineeseen. Käytiin pari päivää sitten Susannan kanssa uusimassa mun meikkikaappi. Mukaan lähti:
Lumene Mineral Foundation - 1 Cream Beige (5€)
Maybelline Fit me! Concealer - 15 (11.90€)
Maybelline Fit me! Compact Powder - 105 Natural Ivory (11.90€)
Lumene Arctic Sun Bronzer - 2 ( 14,90€)
Näiden lisäksi sain äidiltä Lumenen Matifying Primerin, joka on tullut tarpeeseen. Mulla on helposti rasvoittuva iho, joten mattaava pohjustus on must jos tahtoo pysyvän lopputuloksen. Oon tuotteisiin tosi tyytyväinen, ne on sopivasti peittäviä ja mattaavia, mutta kuitenkin tosi kevyitä. Puuteria lisäsin vähän kolmen maissa, mutta senkin olisin loppujen lopuksi voinut jättää tekemättä. Tosi hyvin siis pysyy naamalla, eikä muuten tarttunut yhtään mun kaulahuiviin (jota siis pidän aina leuan yli) tai vaatteisiin. Suosittelen kokeilemaan, varsinkaan jos teillä on yhtä vaalea iho kuin mulla!

SAARA

Total makeover and some novermber

Puhuttiin eilen Susannan kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että nyt blogin ulkoasu menee vaihtoon. Päätettiin, että nähään meillä kokeitten jälkeen ja vänksättiin tota viisi tuntia putkeen suuntaan ja toiseen. Tykätään onneksi molemmat aika yksinkertaisista layouteista ja muutenkin meillä osuu mieltymykset aika hyvin yhteen. Fonttien ja muun tilpehöörin valinta on helpompaa kun niissä ei tarvi miettiä kompromisseja. Toki niitäkin asioita löytyy, mutta ei niin paljon ja ollaan molemmat opittu aika joustavaksi. Kunhan lopputulos miellyttää molempia niin se on hyvä.

Uudistuksista sen verran, että tausta vaihtui valkoiseen, samoin banneri ja pari fonttia vaihtui. Sen lisäksi otettiin käyttöön noita muissakin blogeissa näkyviä some-palloja. Esittelyt poistettiin sivupalkista, koska ne siirtyy omille sivuilleen, jotka löydätte noista S-palleroista. Me ei kuitenkaan vielä ehditty niitä tehdä, mutta viikonlopun aikana saatte niihin kuvauksen molemmista. Sen lisäksi tohon sivupalkkiin todennäköisesti tulee vielä muutoksia, mutta tää loppu on lähinnä hienosäätöä. Olisi tosi ihanaa jos kertoisitte mielipiteitänne tästä uudesta ulkoasusta! Ja varsinkin jos joku ei toimi teillä tai näkyy oudosti.
Mun koeviikko alkoi tänään mukavasti kello kuuden herätyksellä, sillä olin ollut kipeenä just sinä päivänä kun oli ollut enkun kuuntelu. Mun piti sitten tunti ennen kokeen alkua mennä tekemään se, onneksi en ollut ainut. Se koe meni paremmin ku mikään muu mun enkun kokeista, tai ainakin tuntuu siltä. Koitan valmistautua taas yhteen 7 tai 8 henkisesti, vaikka oikeasti toivon ysiä. Toisaalta mitä pessimistisenpi asenne etukäteen, sitä vähemmän pettyy ja sitä enemmän yllättyy. En mä kyllä oikeasti koe olevani mikään pessimisti vaan ennemminkin realisti, joka tahtoo valmistautua pettymyksiin mahdollisimman hyvin etukäteen.

Kun lähdin aamulla kouluun, oli vielä pimeätä. Mutta kerrankin pääsin kotiin kun ulkona oli vielä valoisaa! Mulla ei oo mitään syksyä vastaan, tykkään syksystä siinä määrin, että en ite ainakaan vois hypätä kesästä talveen tai mikä vielä pahempaa, joulunodotukseen. Alkusyksy ja sen väriloisto varsinkin kuuluu mun lemppariaikoihin, samoin viileät pimeät aamut on mun mieleen. Mutta se mikä marraskuussa ottaa päähän, on se loputon jouluhypetys. Joka ikinen vuosi se tulee "enää yks kuukaus ja 24 päivää jouluun!!!!" Nimenomaan, 54 päivää. Se on aika paljon. Älkääkä käsittäkö väärin, mä rakastan joulua todella paljon! Samoin kun mun synttäreitä, jotka on kolme päivää joulun jälkeen. Ai että vituttaako? No ei oikeastaan. Joo pääsen baariin melkein vuotta myöhemmin kuin osa kavereista ja saan ajokortin vasta myöhemmin kuin muut jne. Mutta toisaalta, mä saan elää yhden kesän enemmän alaikäisenä kuin muut, ja mä säästän koko sen vuoden aikana aika paljon enemmän rahaa ihan vain siksi, että lain ja muiden instituutoiden mukaan oon vielä lapsi ja sen vuoksi halvempi. Oikeasti mä keksin noi argumentit täysin päästäni just äsken, mutta on niissä toki totuuden perää. Ja mua ei muuten oikeasti vituta, koska meiän lukioporukasta kolme viidestä on syntynyt joulukuun loppupuolella. Ja tehdään nyt sekin selväksi että ei, mä en saa joululahjoja ja synttärilahjoja samalla kertaa. Sehän olis aivan kamalaa. Me vietetään oikeastaan joulua kaksi päivää putkeen, ensin äitin puolen suvun kanssa mökillä ja sitten isän suvun kanssa Pirkkalassa. Ja seuraavana vuonna toisinpäin. Saan kummassakin paikassa lahjoja, ja sen lisäksi aika monet sukulaiset antaa erillisen paketin, jota ei saa avata ennen synttäriä. Joten ei valittamista.

Ehkä mäkin voisin pikkuhiljaa siirtyä täältä paasauksen puolelta kohtapuoliin joulutunnelmiin! Joululaulut alkaa soida päässä, joulutortut alkaa himottaa ja pikkujoulut alkaa lähestyä! Oon aatellut tänä vuonna ylittää itseni ja tehdä ite kavereille lahjat. Niistä kuitenkin kerron vasta kun oon ne kavereille antanut, en halua pilata yllättystä. Koittakaa tekin jaksaa nauttia marraskuusta, ei se joulukuukaan mikään ruusuinen ole ennen kuin lumet tulee jäädäkseen. Tsemppiä kaikille teille ihanille koeviikolle!

SAARA

P.S. Tämä ulkoasu syntyi näiden biisien soidessa:
Backstreet Boys - Everybody (Backstreet's back)

Backstreet Boys - I want it that way

Backstreet Boys - As long as you love me 

L'expérience est le nom chacun donne à ses erreurs

Tumma sää ja kylmä tuuli. Auringon lämpö ja tyyni ilma. Rankkoja aamuherätyksiä ja iltaan valvomisia. Kirjeen kirjoittamista ja ulkomaille ikävöimistä. Haluisin pois Suomesta jo. Psykologiaa ja biologiaa. Sairastelua juuri ennen koeviikkoa. Onhan tää aika ikävää aikaa tämä syksy. Haluisin jo kesän. Mun päivät vaan kuluu, en saa oikeen mitään tehtyä. Koulussa nauran kaverin kanssa hysteerisesti kaikelle ja tunneilla en opi mitään. Koeviikolle jää kamalasti duunia. Huomaan sen nytten, ja pitäis alkaa ryhdistäytyä. Ei vaan millään jaksais, energiaa on vaan löhöömiseen.

Tulin muuten iloseks ku sain Ranskasta tämmösen kirjeen mukana! <3 Enkä osaa puhua raskaa. :D
 SUSANNA

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää

Mä koen olevani erittäin onnekas siinä suhteessa, että mulla on paljon todella hyviä ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa voin jakaa kaikki ilot ja murheet, sekoilla tai olla vaan. Nää kaikki ihmiset on aivan mielettömän hyviä tyyppejä, enkä tosiaan tiedä mitä tekisin ilman niitä. Varsinkin viime aikoina ne on osanneet olla hirveen paljon mun tukena ja päivittäisenä ilona. Päätin kuitenkin tän kerran olla omimatta näitä mahtityyppejä ja tutustuttaa teiätkin niihin! Pahoittelen jo etukäteen, että jotkut kuvat on oikeesti vanhoja, pitäis aktivisoitua (julkaisukelpoisten) kaverikuvien ottamisessa! Pahoittelen myös sitä, että tästä tulee tosi pitkä juttu, koska mulla tosiaan on aika monta ihmistä jotka menee kategoriaan "paras ystävä". Susannan jätin ihan tarkoituksella pois, meiän yhteisestä historiasta tulee isompi postaus aikanaan! ;)

Sonjaan mä tutustuin nyt lukiossa. Se vaikutti aluksi tosi hiljaiselta ja rauhalliselta, mutta coolilta tyypiltä. Kelasin ettei tälläsen riehujaernun seura sille varmaan kauheesti kelpaa, joten en ruvennut mitään pakkotutustumista heti tuputtamaan. Päädyttiin kuitenkin samalla venäjän kurssille ja oltiin siellä ainoot tytöt meiän vuosikurssilta, joten istuttiin vierekkäin luokan takaosaan ja jotenkin se juttu alkoi luistamaan. Sonja aina jaksaa muistuttaa, miten sen eka kunnon muisto musta oli se, kun olin tullut läheisestä Saiturin Pörssistä suoraan tunnille, ja tuolta kaupasta olin ostanu mm. repun, kyniä, sakset, liimaa, ruokaa, harjan ja vaikka mitä muuta. Innoissani olin niitä Sonjalle esitellyt, ei ihme että sai musta alkuun vähän oudon kuvan. Vaikka en ois niin alunperin uskonut, meitä yhdistää tosi moni asia. Meillä on samanlainen "synkkä puoli" niin musamaun kuin ihmissuhtautumisen ja angstinkin suhteen. Sonjalle on ihana purkaa huonoja fiiliksiä jostain ihmisten teoista koska se usein tuntee samoin. Vertaistukea parhaimmillaan. Mutta osaa tää neiti myös hullutella, vaikka yleensä se koulussa olenkin minä joka ei osaa yhtään keskittyä kun istutaan vierekkäin. Sonjan blogiin pääsee tästä!

Emma on aina ihanan positiivinen ja suloinen, sillä on hienoimmat taustakuvat ja se osaa nauttia hetkestä. Eka sana joka Emmasta tulee mieleen on unicorn, koska se on hirmusöpö yksisarvisfriikki. Välillä se on vähän hidas eikä tajua jotain läppiä tai muuta, mutta ei sitä silti tyhmäksi voi sanoa. Paitsi vitsillä. Emmalla on vahvat mielipiteet, hyvä vaatemaku ja mieletön elämänhalu, se jaksaa aina olla iloinen ja hymyillä. Sitä saa aina halata ja sen ilmeet on maailman parhaita! Tää on yks niitä tyttöjä joita ei saa rumaksi millään. Emman kanssa puhuttiin ekan kerran opiskelupaikan vastaanottotilaisuudessa ja sen vuoksi lyöttäydyttiin heti ekana päivänä vierekkäin istumaan kun ei muita tunnettu yhtään. Se oli hyvä päätös, koska Emma on just se joka jossain ykkösen loppupuolella sai mut kans tarttumaan positiivisemmin elämään.

Koska joka porukassa on joku "nörtti", meiltä löytyy Veera. Lääkärin lapsi, tietää kaiken kaikesta ja opiskelee kaikkea, näkee kaiken tieteelliseltä kannalta, on aloittamassa väittelyä all the time ja on aina oikeassa (luulee olevansa). Näin kärjistetysti, on se ihan normaali satunnaisesti. Siinä määrin pitää paikkansa, että jos puhutaan porukalla siitä, onko joku meistä ihastunut vai kiinnostunut, Veeran suusta saattaa kuulua jotain siihen suuntaan, että se on "kemiallista aivoissa tapahtuvaa reaktiota". Onneks tää neiti osaa myös relata välillä ja se on meistä ehdottomasti paras sheikkaamaan (tää on sit salaista tietoa)! Parasta Veerassa on sen sarkastiset heitot, niitä seuraava naaman nyrpistys tjsp ja sen jälkeen raikuva nauru. Veera on myös mun kanssakärsijä pitkässä saksassa. Vaikka Veera saa varmaan kaikista aineista hyviä, se ei silti ikinä tuomitse kun mä saan huonon (tai ainakaan näytä sitä). Kaikinpuolin hauska tyyppi! Veera on toinen niistä joiden kanssa ihan aluksi hengasin, oltiin oikeastaan kolmen porukka joka parissa kuukaudessa muuttui viiden porukaksi.

Meiän lukioporukka (minä kameran takana), kuva on Tanjan yllätysläksiäisistä just kun se sai ton huivin ja naamarin pois :D

Jo tää kuva kertoo aika hyvin mun ja Xenian ystävyydestä. Keksitään ja toteutetaan tosi outoja ja tyhmiä ideoita ja aina saadaan nauraa kunnolla. Välillä angstataan ja tapellaan, mutta loppujen lopuks on jo itsestäänselvyys että meiän ystävyys kyllä kestää. Me kuitenki tiedetään ne rajat ja osataan kunnioittaa toisiamme tietyllä tapaa. Jos ollaan jotenkin kahden porukan riidan välissä tms, niin kumpikin tietää ettei toisen tarvitse valita puolia tai muuta tyhmää. Voi rennosti olla oma ittensä ja pitää kiinni omista mielipiteistään. Xeniaan tutustuin kunnolla yläasteella joskus seiskalla. En muista miksi, mutta me ei oikein ikinä tultu toimeen ja tapeltiin ja väiteltiin aluksi varsinkin tosi paljon. Suosituin väittelynaihe oli se, että Xenia halus Suomeen koulupuvut ja mä olin ehdottomasti sitä vastaan. Aiheeseen liittyen on käyty monta veristä sanaharkkaa ja lopputulos on se, että kun Xenia nyt vaihtarivuonnaan Kanadassa sai koulupuvun, sekin tajusi että ne on perseestä. Tääkin ystävyys olisi siis voinut alkaa nätimmin jos toinen ei olis aina tollanen jästipää vaan myöntäis reilusti että minä olin oikeassa! ;)

Mulla ei oo varmaan yhtään normaalia kuvaa Mirjan kaa. Tältä mujulta ei luonnetta ja ilmeitä puutu. Mirjan kanssa ystävystyttiin yläasteella ja ollaan siitä asti oltu melkein päivittäin yhteydessä. Ollaan oltu kahella reissulla yhessä, vuonna 2011(?) talvella lähettiin mun perheen kanssa Tallinnaan pariksi päiväksi ja viime hiihtolomalla meiän perheet lähti yhdessä Alpeilla laskettelee. Molemmat näistä reissuista oli kuolettavan hauskoja. Huumorintaju osuu meillä kohdilleen, ei turhia sievistellä ja popitetaan salkkareita ja muita laatusarjoja yhdessä. Mirja on myös yks niistä ihanista ystävistä jotka ei ruokakaupassa mieti että voiko jotain syödä kun nyt ollaan herkkulakossa tai laihdutuskuurilla. Voidaan aina läskistellä yhdessä kun siltä tuntuu!

Tästä kollaasista löytyykin mun jäljellä olevan yläasteporukan muut ihmiset (siis Mirjan lisäksi). Koitetaan nähä porukalla vähintään pari kertaa kuussa, mikä tuottaa kyllä ongelmia kun aina osalla on omia menoja. Pidetään silti jatkuvasti yhteyttä wazzup-ryhmässä että pysytään kasassa. Ollaan tosi läheisiä ja siellä tulee jaettua oikeastaan kaikki jutut sydänsuruista menkkamonstereiluun ja tosi huonoihin läppiin. Oon niin kasvanut kiinni näihin tyyppeihin että on oikeastaan aika vaikeaa kuvata näitä mitenkään. Joten saatte tosi lyhyet ja tiiviit kuvaukset kustakin. Porukkana meiän meno on suoraan sanottuna sairasta välillä, välillä me vaan syödään ja katotaan yhdessä sex and the citya ja kerrataan uusimmat juorut.

Sanna (ylävasen) on ihana skater-hiphop-gurl. Sen kanssa on kivaa fiilistellä musaa ja pistää kynsistudio pystyyn (ts. lakkaan sen kynnet aina kun se tulee meille). Biletys ja tanssiminen on kans überhauskaa tän riivatun naisen kanssa. Sannan kaa hengatessa kuitenki parasta on se mielettömän rento meno ja sen suusta jatkuvasti kuuluva kovalla ja hiukan kimeämmällä äänellä vuodatettu "Mä en oikeesti kestä".

Salli (yläoikea) on välillä ihan hoopo. En edes tiedä kuinka monta kertaa päivässä wazzupissa joku laittaa "SALLII XDD" including me tietenkin. Tosi hauska ja positiivinen tyyppi kuitenkin!

Anna-Elina "AE" (alavasen) oli kiltti ja viaton ennen ku tuli meiän porukkaan. Nyt sillä tuntuu olevan sairaimmat läpät ja pervoimmat jutut. On se silti edelleen kiltti ja reilu ihminen, ajattelee aina muita ja tuntee kamalia omantunnontuskia jos on tehnyt yhtään väärin ketään kohtaan.

Maria "Mapa" (alaoikea) oli toinen niistä kilteistä ja viattomista. Tosin se on ihme kyllä säilynyt yhä suhteellisen kilttinä ja viattomana, vaikka ollaan sitä jo useampi vuos yritetty pilata. Mapa on ihanan järkevä ja rauhallinen välillä, mutta esim opiskelemaan me ei olla vielä yhdessä onnistuttu, vaikka yritys on ollut kova. Jotenkin viime kerrallakin päädyttiin kirjastosta karkkikauppaan.

Sitten on ihanainen Ronja, joka on vaihdossa Ranskassa tällä hetkellä. Ronjan kaa tutustuttiin alun perin partiossa ja sittemmin päädyttiin samalla yläasteelle, yhä ollaan samassa samoajaporukassa Hattiwateissa (joka onkin sitten ihan oma lukunsa, tehään siitä myöhemmin postausta) ja vedettiin ennen Ronjan lähtöä sudarilaumaa. Ronja on käytännössä katsoen mun eräjorma-puolis(k)oni. Nytkin hypetetään jo ens kesän Väiskiä ja suunnitellaan kaikkea partioaktiviteettia kunhan neiti pääsee takas tänne (enää 7kk!!). Ronjan kans on aina yhtä helppo ja etenkin HAUSKA puhua ja olla. Mulla on Ronjan kanssa mielettömän hyviä muistoja ja videoita varsinkin. Parhaat muistot mitkä tulee mieleen on Saari 2013-kesäleiriltä, oltiin siellä ainoat meiän porukasta. Se ei oikeastaan menoa haitannut, oltiin ihan yhtä retuja retumpia kun muutenkin. Ihan mieletön tyttö jolla on mielettömän hienoja ajatuksia kaikesta! Ronjan blogi löytyy tästä ja vaihtariblogi tästä.

Ninni on aivan ihana ihminen, vaikka luulin jotain aivan muuta ennen kun tutustuttiin. Päädyttiin kuitenkin samaan isoskoulutusryhmään ja yhteisten kavereiden kanssa meistä tuli nopeasti porukka. Porukka tuli ja meni, mutta Ninni on yhä pysynyt menossa mukana. Ninni on loistava valokuvaaja ja upea malli, sillä on hyvät jutut, mutta parasta on sen mieletön vaatemaku (ja se, että vaikka meillä on pituuseroa vaikka millä mitalla, sen vaatteet sopii mulle)! Neiti on hyvä leipomaan ja laittamaan ruokaa, hauskaa seuraa ja tosi sydämellinen persoona. Ja ai että kun päästään bilefiiliksiin, se on sitten menoa! Mistä tulikin mieleeni, että oon Ninnille synttärit velkaa, missasin nimittäin sen 18v-paardit! Olenpas ollut huono ystävä, siihen tulee kyllä muutos. Ninnin blogiin pääsee täältä!

Viimeisenä esittelyyn pääsee mun "tuorein" ystäväni Anna. Annan kaa ollaan kans samassa lukiossa, ja alettiin tutustua jo ykkösvuoden loppupuolella, mutta nyt kakkosvuonna meistä tuli tosi läheisiä. Päivitetään jatkuvasti toisillemme kaikki ihmissuhdeasiamme, meille on tullu jo rituaaliks mennä Beanieen kahville ja höpöttää pari tuntia ihmissuhteista. Harva jaksaa loppujen lopuks kuunnella sellaista, mutta meille se sopii. Lisäksi kun asutaan samalla suunnalla, niin meillä on yhteisiä tuttavia. Se on sinänsä huvittavaa, että kumpikin tuntee jonkun ihmisen ihan eri reittejä. Voi sitä ruotimisen määrää kun löydetään näitä "yhteisiä" ystäviä. Muutenkin Annan kanssa on hauska pyöriä, ollaan yhtä laiskoja ja yhtä uteliaita. P.S. muistin äsken, miten ykkösvuonna ruvettiin pikkuhiljaa juttelemaan vähän enemmän, kun naureskelin sille miten se ei ikinä käytä kunnon housuja. Aina sillä oli jotkut verkkarit tai haaremipökät. Siitä se juttu varmaan lähti. Korjatkaa jos olen väärässä! :D

Ne sekunnit loivat ajan. Ja se aika kului liian nopeasti.

Mulla ei oo oikeen ollut viimeaikoina aikaa/motivaatiota kirjottaa mitään. Ja nyt kun koeviikkokin alkaa nii mulla on sitä vielä vähemmän. Materiaaliaki puuttuu koska en koskaan jaksa raahaa kameraa minnekkään mukaan. Twiittailuki on jäänyt vähäselle ja ainoa mitä netissä oikeestaan teen on matkojen selailu ja youtube videoiden katsominen. Tää kuva on Julian synttäreiltä ku oltiin Omenan Chico'sissa syömässä taas crispy chicken fingersin. Ah rakastan sitä ruokaa niin paljon! Juteltiin ja sekoiltiin Julian ja Ronjan kanssa. Tästäki on pari viikkoo, melkee kolme. Oon huomannu et aika kuluu niin nopeasti. Tiistaina alkaa koeviikko, toinen jakso ohi, wanhojen harkat, joulu, wanhat jnejnejne. kohta oonki 18 ja lähen Lontooseen. Voih. Stressi alkaa painaa päälle. Pitäis löytää viel joku kiva urheilulaji. SUSANNA

Etkä voi yhtään mitään menettää, joten anna mennä

Kaija Koo - Kaunis rietas Onnellinen

Juha Tapio - Pettävällä Jäällä

Oon soittanut noita biisejä replaylla jo pari viikkoa. Tai siitä asti kun totesin, että mun on aika päästää irti menneestä ja selvittää yksin mitä tällä elämällä on mulle antaa. No tähän mennessä vastaus ei oo ollut kovin lohdullinen, mutta oli se tavallaan ihan odotetavissakin. Mulla ei ikinä oo oikeastaan oo ollu selvillä, että mitä mä tulevaisuudelta haluan. Tai edes huomiselta. Viime päivinä tavote on lähinnä ollut kahlata koulupäivät läpi elossa ja odottaa, että viikonloppuna pääsee ... no ainakin pois siitä koulurytmistä. Viime aikoina mulla on ollut viikonloput ihanan täysiä, varsinkin partion vuoksi. Johtajaporukalla mökkeily, saunominen, Alias ja leffojen katselu on ollut mielettömän ihanaa nollausta, mutta silti tää karu arki iskee vasten kasvoja jo heti maanantaina. Kun mä hetkenkin annan ittelleni aikaa vaan ajatella, tulee heti mieleen kaikki huolet ja murheet. 

Oon kuin jossain välitilassa. Ajelehdin eteenpäin vailla mitään päämäärää. En väitä ettenkö tykkäis mun elämästä, tai että se ois mitään paskaa, mutta välillä tuntuu etten tiedä mitä varten elämä ylipäätään on. Miksi huominen tulee, pitäisikö jokaisen päivän olla merkityksellinen? Mulla on kalenteri täynnä menoja ja tapahtumia, mutta mikään niistä ei tunnu omalta eikä niitä osaa odottaa innolla. Saati sitten tulevaisuus huomisen jälkeen. Mitä mä tahdon tehdä isona? Missä mä näen itseni 20 vuoden päästä? Rehellisesti sanottuna en yhtään missään. Pitäis uskaltaa ottaa riskejä ja ettiä se, mitä tällä elämällä on mulle antaa tai mulla tälle elämälle antaa. Mutta toisaalta auttaako se tietoisuus huomisestakaan yhtään mitään? Kysymystä kysymyksen perään, ihmissuhdesotkuja siellä ja täällä. Tarviin jotain mistä voin saada otteen, jonkinlaisen kontrollin huomiselle tai inspiraation huomisen merkityksen löytämiselle. Sitä odotellessa mä seilaan mukana ja koitan pysyä kyydissä. Onneksi elämästä löytyy niin paljon hyviä puolia ja niin paljon ihania ihmisiä. Ja niin paljon hyvää musiikkia.

SAARA

We all have emptiness inside, we all have answers to find

Kuten osa teistä, tietää, eilen oli Avenged Sevenfoldin (tutummin a7x:n) keikka Hartwall Areenalla. Mä kuulin tästä keikasta ekaa kertaa joskus alkuvuodesta Sonjalta, ja viimeistään siinä vaiheessa kun Five Finger Puch Dead (a7x:n lämppäri) julkaisi tästä keikkakalenterissaan jotain, oltiin päätetty, että sinne on päästävä. Kesällä, kesken partioleirin  Sonja sitten tekstas mulle, että mun ois parasta soittaa sille heti kun voin. Sonja oli saanut varattua meille istumapaikat ja kysyi, että ostaako se ne meille.

Eka lämppäri Avatar oli hiukan lame eikä yleisöä ollut paljoa. Ihan hyvä soundi jätkillä oli ja heiluivat nätisti rivissä samaan tahtiin, mutta en syttynyt. Sen sijaan kun Five Finger Death Puch aloitti, koko yleisö raivas ittensä paikalle, osa oli varmaan tullut jopa enemmän sen bändin vuoksi, ainakin 5fdp:n keikkapaitoja meni aika iso kasa. Ite en ollut ikinä aiemmin kuullut kyseisen bändin biisejä, mutta rakastuin. Lämppäbiisit oli valittu tosi hyvin, niihin pääsi helposti mukaan ja asenne oli kohdallaan. Kun 5fdp veti slovarinsa, koko yleisö nosti sytkärinsä tai puhelimensa taskulampun ja heilutti sitä ilmassa. Se hetki oli mielettömän upea, Hartwall Areena oli kuin yksi vellova tähtitaivas.


Kun a7x pääsi aloittamaan, oltiin jo Sonjan kanssa ihan fiiliksissä. Avausbiisi Sheperd of Fire sai yleisön melkein kirjainmellisesti syttymään, ja sekä bändi että yleisö vetivät täysillä loppuun asti. Kun Mr. Shadow speekkasi Welcome to the Familyn sisään, teki mieli itkeä ilosta, kiljua riemusta ja karjua mukana. Meillä oli istumapaikat, mihin oon loppujen lopuks tosi tyytyväinen. Koko keikka meni seistessä, mutta ei tarvinnut olla siellä kuumassa tungoksessa suomalaisten hevarimiesten keskellä. Permanto oli muutenkin vähän vaarallisen näköistä aluetta, siellä oli keikan aikana aika monta pittiä ja lopuks yks iso wall of death joka päätty melkeen puolen permannon kokoseen circle pittiin. Mielettömän näköstä katottavaa kyllä. Koko keikka oli muutenkin ihan mieletön ja keikkapaita, jonka ostin oli ihan mielettömän hieno. (Tosin Sonja bongas sen ennen mua, koska sillä on parempi näkö. Päädyttiin sitten ostamaan samanlaiset!)

Jos ette aiemmin oo kuullut kummastakaan bändistä, niin heittelen tohon alas "vähän" niitä biisejä mitä keikalla kuultiin, olkaa rohkeita ja kokeilkaa edes. Nää ei mitään kovin raskasta ole ja osa on pyörinyt esim. NRJ:llä soittolistalla, eli suhteellisen meneviä soundeja löytyy.

 Five Finger Death Punch - Lift me up

 Five Finger Death Punch - Burn Motherfucker

 Five Finger Death Punch - Coming Down

 Avenged Sevenfold - Nightmare

 Avenged Sevenfold - Welcome to the Family

 Avenged Sevenfold - Hail to the King

 Avenged Sevenfold - Sheperd of Fire

Oliko kukaan teistä kattomassa keikkaa, nappaako tuon tyylinen musiikki muita?

SAARA

The Best Friend Test

Smokey Eyes

Leikin siskon kanssa vähän meikeillä tänään kun ei ollut oikeen muutakaan tekemistä. Rehellisesti en oo ihan varma miten tein tän meikin, joten en voi kertoo mitään yksityiskohtaista opastusta. Musta tuntuu että tästä viikonlopusta on tulossa melko tylsä. Tänään ei tapahdu mitään kun on pyhäinpäivä ja noh, huomenna nään varmaan sentään kavereita mutta ei muuta. Ja ne perhanan läksyt as always. Odotan niin paljon jouluu, helmikuuta koska wanhat ja sitten kesää. Ens kesänä oon sitten jo 18 ja täysikänen. Hirvittää miten menee niin nopeesti...!

Today I played with some make-up because I had nothing else to do. And to be honest I'm not so sure how did I do this make-up, so I cannot give you guys detailed guidance. Sorry. I feel like this weekend is gonna be quite boring. Nothing happens today and well at least I may see some friend tomorrow but still... And homework as always. I wait christmas and february (because of the prom) so much and then of course summer. I'm gonna turn to 18 and be adult then. It freaks me out how fast time goes on...

Halloween party

Viimeviikon lauantaina pidettiin Susannalla meijän tyttöporukalla illanistujaiset. Meitä oli vaan seittämän mut tunnelma oli ihan 10+!! Oli ihan non-alcohol istujaiset, mutta kun kaikki toi ruokaa (sitä oli aivan jäätävästi) nii...noh, miten nyt sen sanosin. Oli vaan mahtavaa. Muut oli ihan mustissa niinkun yleensä halloweenina ollaan mutta minä järkevänä tyttönä pukeuduin cowboyksi. Ei siinä mitään pidin mun asusta! Oltiin "totuus vai totuus" peliä, puhuttiin tulevaisuudesta, juoruttiin ja kaikkea mitä tyttöjen kesken voi vaan ajatella. Ruokana oli siis/piti olla salaattia mut se oli vähän omitusiessa muodossa (:D), kahtaa erilaista patonkia yhteensä 6kpl, coctailpaloja, yrittää-olla cupcakeja, suklaakakkua, karkkia ja limua. Oli yks parhaista illoista tähän mennessä!

Last saturday night we had a halloween party with our girl group. There were just seven girls, but the atmosphere was great! The party was non-alcohol but because everyone brought food...well how would I say that. It was just amazing happy night! Everyone else wore black except me - I was wearing a cowboy costume. But that didn't matter. We played "truth or truth", just talked about the future etc. We ate a salad, French loaf 6pcs, coctail pieces, cupcakes, chocolate cake, candy and soda. It was a one of the best night for now! SUSANNA