Tää vie mun voimat

Tjena tjena!!

Mä en ole räpsinyt viimeaikoina juurikaan uusia kuvia, viimeksi taisin kuvata Lontoossa kolme viikkoa sitten. Aikaa ei vaan yksinkertaisesti ole kun kolmen ylppärit syksyllä; bilsa, englanti ja ruotsi. Alkaa pikkuhiljaa kuumottamaan, koska ruotsia ja enkkuu en ole kerennyt yhtään lukea, ja bilsassakin oon vasta toisessa kirjassa. Kuuntelut on toisaalta mennyt hyvin, ruotsissa 63-83/90 ja englannissa 71/90 pistettä. Ruotsissa toi haarukka on valtava, koska kuunteluthan on ihan silkkaa tuuria: jos tulee helppo kuuntelu, saa helposti pisteitä.

Mun elämässä ei oo juurikaan ollut mitään sosiaalisuuttakaan, kun melkein jokapäivä neljään, koulusta kotiin, kotona viideltä, ruoka, ylppärit ja läksyt. Sitten onkin aika taas mennä nukkumaan. Joka päivä oon ihan uupunut, tuntuu että olisin juossut maratoonin. Tällä tavalla mun viimepäivät on mennyt. Ja tulee menemään seuraavan kuukauden ajan. Haluaisin kertoa teille jotain mahtavaa ja mielenkiintoista, mutta tää tais olla tässä, back to bilsankirja! SUSANNA 

I’m searching for a song tonight

Englannin ja ruotsin ylppärit lähestyy, lukeminen vie kaiken nukkumiselta liikenevän ajan. Kouluvuosi alkoi taas niin yllättäen ja niin rysäyksellä, mulla on tälläkin hetkellä kuusi kurssia. Onneksi tän jakson jälkeen kurssimäärät laskee aika alas, mutta myös kevään ylppärit ois tarkoitus päästä kunnialla läpi. Kouluvuoden lisäksi myös syksy tuli aika rytinällä, mikä on lähinnä vaikuttanut siihen, että kamera on taas jumahtanut huonee perälle. Syksyssä ei sinänsä oo mitään pahaa, syyssateinensa ja ruskansa puolesta se on ehdottomasti kaunein vuodenaika, enkä loppukesästä oikeastaan edes malttanut odottaa pääseväni pukeutumaan lämpimästi. Pitkät housut, neuleet, villapaidat, vaatekaappini lempikappaleet pääsevät taas oikeuksiinsa, uudet kumisaappaat vihdoin käyttöön ja nyt jo tutulta tuoksuva nahkatakki eteisen naulakkoon.

Tässä keväässä on muutakin hyvää, nimittäin abeilu. En osannut ikinä edes kuvitella, miten ihanaa se oikeasti tulisi olemaan, kun nälkäisenä ei tarvitsekaan odotella ruokajonossa, vaan saa ohittaa kaikki muut. Perjantaina tervetulojuhlassa verhouduttiin perinteiden mukaisesti jumala-asuihin ja jaettiin karkkia ykkösille. Kaikkein eniten kuitenkin odotan sitä, että pääsen huutamaan muiden yöpukuihin somistautuneiden abien mukana "Päästäkää minut pois kalliosta", ja siitä 100 aamun päästä nousemaan rekkaan juhlimaan sitä, että koulussa istuminen on vihdoinkin ohi. Kesä oli ehdottomasti paras, minkä oon ikinä kokenut, ja jostain syystä tuntuu siltä, että tästä tulee myös paras lukiovuosi. Kunhan pahimmasta ensin selvitään.

SAARA

P.S. Kertokaa mitä te haluatte tietää, lukea, nähdä? Onko toivomuksia postausten suhteen? Aattelin spoilata sen verran, että ollaan taas pitkästä aikaa kuvaamassa videota! Joten stay tuned (:

Lontoo

Kuvaoksennusta kuvaoksennuksen jälkeen. Oltiin äidin kanssa Lontoossa viime viikolla, ja reissu oli mahtava! Tossa kuvia muokkaillessa huomasin, etten ole paljon ottanut "normaaleja" Lontookuvia, joissa näkyy bussit, taxit sun muut. Enemmän oon keskittynyt uusiin näkökulmiin ja maisemiin.Toisaalta mua ei haittaa, koska itsehän olin paikan päällä ja näin nämä kulkuvälineet. Olimme siis viisi päivää, ja joka päivä käveltiin jalat puhki ja lompaako shoppailtiin tyhäksi.

Ensimmäisenä päivänä, kun saavuttiin aamulla Lontoon Gatvikin lentokentälle, mentiin junalla Victoria Stationille, ja suurien ongelmien ja matkalaukun vetokahvan rikkimenemisen kautta päästiin viimein Marble Archille, jossa meidän hotelli sijatsi. Hotelli oli mukava ja kodikas, tosin ei mikään huippihotelli. Eihän siellä muutakuin nukuttu, joten hotellilla ei niinkään ole väliä. Päätettiin äidin kanssa lähteä kävelemään Hyde Parkin läpi prinsessa Dianan muistokohteelle. Sieltä käveltiin takaisin ja pysähdyttiin Hyde Parkiin syömään Pret A Macherin (?) patongit. 

Toisena/kolmantena päivänä käveltiin Oxford Street läpi ja sieltä suunnattiin Victoria's Secretille ja Abercrombie&Fitchille. Sieltä suunnattiin Lontoon kujien läpi Piccadilly Circukselle ottamaan yllä olevat kuvat. Käytettiin myös Lontoon metroa ahkerasti. Toisena päivänä käytiin myös Lyceum Theatherissä katsomassa The Lion King. Kannatan, että se mennään katsomaan, musikaali oli upeati toteutettu ja hahmot nokkelia! Meille sattui Lontooseen erittäin hyvät säät, vain yksi ilta ja lähtöpäivä satoi. Yhdellä lauseella Lontoo oli ihana, ja aion mennä sinne vielä takaisin!