Lumene-haalinta

Muistakaa laittaa laatu paremmaksi! :)

SAARA

Life is a trip, plan your next vacation

Vähän yli vuosi sitten olin täällä paikassa -Barbadoksella- nauttimassa auringon lämmöstä, kylmästä Cokiksesta rankan auringonottopäivän jälkeen ja muroaamiaisesta. Kaipaan polttavaa aurinkoa iholla, kauniita auringonlaskuja ja sitä kuinka laskun voi nähdä paljain silmin. Kaipaan sitä turistien määrää ja mukavaa kanadalaispariskuntaa. Vesi oli niin lämmintä että siellä pystyi olemaan tunteja paleltumatta. Karibianmeri. Turkoosin sininen väri kiiluu mun silmissä kun muistelen sitä kaikkea. Kaipaan halpaa kiinalaista ruokaa - parasta kiinalaista mitä olen koskaan syönyt. Haluun sen ruskean ihon takasin, mikä mulla oli kun kahden viikon auringonoton jälkeen palasin Suomeen. Kaipaan lämpöä tän talven keskelle. SUSANNA

Before I Die - Saara

Toisin kuin Susanna, mä oon enemmän sellanen tänne-mulle-heti-kaikki-nyt -persoona, tykkään "haaveilla" paljon lyhyen aikavälin juttuja ja toteuttaa ne. Toki multakin löytyi silti pari näitä juttuja, jotka kyllä ehdottomasti haluan ja aion kokea ennen kuolemaani.
Miten on, löytyykö teiltä samoja juttuja "To do before I die"-listalta enemmän samoja juttuja mun vai Susannan kanssa? (Susannan postaukseen tästä klik! )

SAARA

Before I Die -Susanna

 Hunter Hayes - Invisible

Mä oon niitä tyttöjä, jotka harvoin elää hetkessä. Mun mieli vaeltaa kokoajan, haaveilen monen henkilön edestä. Mun mielestä se on vaan hyvästä, koska sillä voi heittää pahan olon pois aina kun sellainen on, ja saa puhtia päivään kun haaveilee jostain mukavasta. Tunnit vierii koulussa kun on omissa maailmoissa ja parhaiten uppoutuu kun on kuulokkeet korvilla. Musiikki antaa suuntaa ajatuksille. Mutta toisaalta haaveilu tekee herkäks ja haavoittuvaikseks. Kun joku tuntee sun suurimmat ja yksityisimmät haaveet, ne voi olla helppo romuttaa. Sen takia mä en pidä tavotteita liian korkeilla ja otan askeleen kerrallaan, katon minne tie vie. Päätin valita muutamat kuvat We Heart Itin valikoimsta, jotka antaa vähän suuntaa mun unelmista. Eli tässä before i die-kuvapostaus!:)

Say something nice! -"Something nice"

Olin eilen lastenvahtina hoitamassa vähän alle 3-vuotiasta poikaa. Ilta meni mukavasti, kävelimme Tapiolan ulkojäälle ja harjoittelimme siellä hetken luistelua. Paluumatkalla poika alkoi kuitenkin temppuilla hiukan. Milloin hän lähti hortoilemaan väärään suuntaan tai jäi vain paikalleen. Tilanne alkoi pikkuhiljaa turhauttaa, sillä matkaa oli vielä jäljellä ja etenimme n. 20 metriä viidessä minuutissa. Lopulta poika vain jäi makaamaan maahan, eikä noussut itse ja aina kun yritin häntä nostaa, hän valui takaisin maahan. Aloin muuttua epätoivoiseksi, sillä sylistäkin hän rimpuili aina pois. Yhtäkkiä vastaan tuli ystävällisen näköinen vanhemmanpuoleinen naishenkilö, joka kysyi saisiko hän auttaa. Hän kertoi, että hänellä oli samanikäinen ja samanniminen lapsenlapsi, joka aina välillä käyttäytyi samoin. Siinä samassa hän jo ehdottikin, että kantaisi poikaa hetken matkaa, jotta tämä saisi ladattua voimaa jaksaa taas kotiinpäin. Nainen kantoikin poikaa 100 metrin matkan ja tämän jälkeen poika oli taas kuin enkeli. En olisi voinut olla kiitollisempi, olin itse väsynyt ja jotenkin en ollut osannut edes ajatella, että ehkä poika ei pelkästään temppuillutkaan, vaan kyse oli nälästä ja väsymyksestä. Loppumatka meni hienosti, ja tuntuu että opin tilanteesta paljon. Ensinnäkin siitä, miten lasten kanssa kannattaa toimia ja toiseksi myös siitä, että kaikkien pitäisi kantaa kortensa kekoon toisten auttamisessa, koskaan ei tiedä milloin itse on se, joka apua tarvitsee.

POWER

 is the ability to do good things for others - Brooke Astor

Miettiessäni tätä kyseistä tapausta, tuli mieleeni monta muutakin tilannetta, kun minua on autettu, tai minulle on tehty kivasti. Erään kerran vuosi sitten nousin bussista, kuten joka ikinen päivä koulun jälkeen. Juuri kun bussin ovet olivat sulkeutumussa takanani, kuulin huudon "HEI!". Käännyin ympäri, ja näin kuinka toinen lempihanskani lensi ulos bussin ovesta suoraan syliini. En ehtinyt edes ymmärtää mitä oli tapahtunut, saati sitten kiittää ennen kun bussin ovet olivat jo kokonaan sulkeutuneet ja bussi kaahannut pois.

If you can't say something nice, don't say nothing at all - Thumpher's mum

Viime syksynä kävelin koulusta metropysäkille päin. Takana oli raskas koulupäivä ja minua ärsytti monikin asia samaan aikaan. Vastaani käveli kaksi humaltuneen näkyistä miestä, mikä ei varsinaisesti herättänyt lämpimiä tunteita. Kun saavuin heidän kohdallensa, toinen heistä ojensi minulle pienen keltaisen vaahteranlehden ja sanoi "Hyvää keskiviikkoa kauniille neidille!" olin häkeltynyt, mutta tämä pieni ele sai minut vilpittömästi hymyilemään ja kiitin herraa suuresti ennen kun jatkoin matkaani. Parin askeleen päästä kuulin vielä takaani, kun toinen näistä miehistä totesi lehden antaneelle miehelle "Nätille punapäälle annoit sen!". En voinut lopettaa hymyilyä ja kannoin lehden mukanani metropysäkille asti. Otin siitä vielä kuvan muistoksi, etten unohtaisi tätä pientä elettä, joka kuitenkin silloin paransi päiväni.

Kaikki tämä pisti ajattelemaan sitä, olenko mä tehnyt tarpeeksi muiden hyväksi? Muutama vuosi sitten eräällä foorumilla oli topiikki, jossa haettiin ruoka-avustusta vähävaraisille. Kerroin itse topiikissa olevani 14-vuotias tyttö, joka työkseen ulkoiluttaa koiraa ja ansaitsee sillä itselleen rahaa, jota ei kuitenkaan itse kaikkea tarvitse. Lupauduin sitä tarvitsevalle pääkaupunkiseutulaiselle vähävaraiselle ostamaan n. 20-30 euron ruokakassin, joka sisältäisi peruselintarvikkeita, joista yhdessä sovitaan. Pian minuun ottikin yhteyttä parikymppinen opiskelija, jolla teki tiukkaa rahassa, ja yhdessä sovittiin kassin sisältö ja luovutuspaikka. Sanoja ei paljoa vaihdettu kun kassin vein, mutta topiikkiin oli ilmestynyt uusi viesti kun palasin kotiin "kiitokset vielä sinulle Saara, en tavatessamme kehdannut paljoa sanoa, mutta pelastit loppukuukauteni!".

Great opportunities to help others seldom come,

but small ones surround us every day

Muistan yhä, kun tein sen päätöksen, että joka päivä kehun vähintään yhtä ihmistä. Tuttua tai tuntematonta, kunhan kehu on aito. Ensimmäiset kehut olivat lähinnä ystäville, mutta pian uskalsinkin jo sanoa kaupan kassan kynsiä hienoiksi tai huikata tuntemattomalle koululaiselle, että pidin tämän hiuksista. Pikkuhiljaa tämä kehumistapa kuitenkin alkoi jäädä. Viime aikoina olen useasti huomannut katsovani metrossa ihaillen jonkun hiuksia tai meikkejä. Tekisi mieli kehua, mutta jotenkin ei uskalla. Eilinen pisti kuitenkin oikeasti miettimään, että nyt on aika aloittaa taas kehtaaminen. Tuntemattomien (tai tuttujen) kehumisella ei ikinä voi nolata itseään, eikä se ole keneltäkään pois. Useimmiten se vaan piristää päivää. Oli kyseessä sitten toisen blogiin jätetty kiva kommentti, tai yllättävä kehu tuntemattomalle, sanotaan se.

Helping a person will not necessarily change the world, 

but it can change the world for that person

Loppujen lopuksi auttaminen ja muiden päivän parantaminen, tai edes sen yrittäminen ei ole kovin vaikeaa. Pieni kehu ja hymy eivät paljoa vaadi, mutta jos niiden saaja osaa sitä todella arvostaa, se on satakertaisesti sen arvoista. Suomalaisen kulttuurin "ei puhuta vieraille, eikä puututa muiden asioihin"-elämäntapa on helppoa ja itsekästä, mutta arvokkaampaa ovat ne pienet eleet, jotka jokainen, niin avun/kehun antaja kuin saajakin, muistaa vielä pitkänkin ajan jälkeen.

Joten kertokaas mulle, mitä te olette tehneet muille/miten teitä on autettu tai teidän päivää piristetty? Tai mitä mieltä ylipäätään olette aiheesta?

SAARA

Kaikki jää arvailujen varaan

Joka aamu kun menen bussilla kouluun, nään suurinpiirtein samat ihmiset, samoilla paikoilla, samat ilmeet naamalla. Harva hymyilee, vielä harvempi nauraa. Ei todellakaan ainakaan yksin. Saattaa näyttää aika tyhmältä, kun alan hymyillä yksikseni kun kuuntelen jotain muistorikasta biisiä. Mutta toisaalta mua ei kiinnosta, koska joskus se saattaa piristää jonkun toisenkin päivä, ja hymyhän tunnetusti tarttuu. Musta olisi tosi ihana jos jokus näkisin, että mun hymy tarttuisi jollekulle toiselle. Se piristäisin mun päivän totaalisesti.

Kuulin toissapäivänä kaverin kanssa puhuessani, että hän lähtee armeijaan ensi vuonna. Se pisti mut tajuumaan, etten oo enää mikään lapsi, vaan nuori joka on aikuisuuden kynnyksellä. Oon aina ajatellu, että miehet (miksei naisetkin) jotka ovat armeijassa, on mua kymmenen vuotta vanhempia. En tällä tarkota vaan muutamaa vanhempaa, vaan kaikkia. Nyt kaveritkin on menossa kohta armeijaan, ja se sai mut vähän shokkiin. Tajusin kuinka nopeesti aika oikeasti kuluu. Eilen oltiin vielä niitä lapsia eskarissa, jotka juoksivat ympäri päiväkodin pihaa leikkien pusuhippaa ja huomenna ollaankin jo aikuisia opiskelemassa yliopistossa.  

Oon nyt ihan innostunut kuntoilusta, salilla käymisestä. Tuttu tekee mulle kuntosaliohjelman ja salikortti mulla on jo taskussa. Oon googlaillu kaikkee erilaisia ohjelmia mitä salilla voi tehdä, mitä eri liikkeitä käsille ja olkapäille on ja miten ne käytännössä toimii. Ruokaan en nyt ihan niin kamalasti kiinnitä huomiota, eli en mee dietille vaan jos tekee makeaa saa sitä patukan ostaa. Kannattaa ottaa vähän ja sillon tällön kun kieltää kokonaan ja sortua sitten joskus. SUSANNA

This is about nothing

Mulla on niin paljon kuvia mutta niin vähän asiaa. Musta tuntuu etten osaa enää kirjottaa mitään, sanat ei vaan tuu mieleen. Ennen multa suju kirjottaminen kuin vettä vaan, mutta nyt oon poistanut kaikki vanhat viestit. Ei oo mitään mistä hakea inspiraatiota. Tää tunne on outo kun on ajatukset hukassa. Mä en osaa päättää mitään, ja oon muutenkin vähän hukassa. Valokuvaukseen mun on vaikee löytää myös inspistä, mutta sitä löytää jos jaksaa vähän googlailla ja nähdä vaivaa. Mulla saattaakin olla muutama projekti menossa just paraikaa. Koeviikko lähenee uhkaavasti ja en oo jaksanu tehdä yhtään mitään sen eteen, en oo tehny oikein mitään koko jakson aikana. Mulla on jonkinmoinen kaipuu. En vaan tiedä millanen. Se on kun pienen pieni tunnemöykky jossain sisällä mistä ei saa kunnolla otetta. Mutta musiikki on parasta apua mitä on saatavissa. Ja ainiin, kuvissa on mun rakas siskoni! SUSANNA

Koska on viimeinkin perjantai

Like a flower bending in the breeze

Eilen tultuani koulusta mussutin tuttuun tapaan välipalaa ja yritin toipua kylmästä kotimatkasta. Siinä tylsyyttäni katselin ikkunasta ulos, tai oikeastaan ikkunaa. Siihen oli nimittäin kasvanut mielettömän nättejä kuurankukkia. Sain sitten hetkellisen inspiraation kuvailla niitä joululahjaksi saadulla 50mm putkella. Samalla onnistuin hukkaamaan puhelimeni, jonka löysin lopulta 25 minuutin etsinnän jälkeen kahvinkeittimen päältä. Ja ei, en edes juo kahvia. Seems legit?

Ajattelin Susannan (ja monen muun bloggaajan) tapaan tehdä myös teille pienen esittelen mun tän hetken soundtrackista. Oon musiikin kans just sellanen, että lataan kerralla 5-15 uutta biisiä, joita sitten kuuntelen päivästä toiseen, kunnes jaksan etsiä uudet kappaleet. Tällä hetkellä nää tosiaan soi mulla aamulla kun valmistaudun kouluun (aikataulutan aamut niin, että jos mulla on vaan 10 minuuttia jäljellä, niin laitan soimaan pari biisiä, joista yhden aikana täytyy pukea, toisen meikata ja kolmas biisi menee laukkua pakatessa, kätevää!), koulumatkalla ja kotona kajarit onkin sitten melkein aina päällä. Ja jotenkin en vaan jaksa kyllästyä niihin biiseihin, niin hyviä ne on!

Donkeyboy - Triggerfinger



Ed Sheeran & Passengers - No Diggity / Thrift Shop (Kygo Remix)



Mt Eden - Sierra Leone (Getter Remix)



Phil Collins - Strangers like me (Tarzan)



Michael Buble - Sway



Robin - Erilaiset



Juha Tapio - Tykkään susta niin että halkeen



Fat East Movement - Turn up the love



Paramore - Crushcrushcrush

SAARA

Vaatekaapin suursiivous

Hyvvältä näyttää? Siinä pieni ensisilmäys mun vaatekappiin. Se on näyttänyt samalta varmaan yli vuoden, vaatemäärä vaan on kasvanut. Samassa laatikossa oli kaikki vaatteet 3v vanhoista topeista kesävaatteisiin ja neuleisiin. Aamuisin kun katoin tota järkytystä, teki mieli kiljua kun tuntui ettei oo yksinkertasesti mitään puettavaa. Ehkä yks syy siihen miksi niitä "päivän asuja" näkee multa niin harvoin, toi vaatehelvetti ei nimittäin ihan kauheesti inspiroinut. Eilen en jaksanut tehä yksinkertasesti mitään, katoin koko päivän youtube-videoita, kunnes törmäsin sellaseen, jossa tehtiin vaatekaapin suursiivous yhelle naiselle. En todellakaan tiedä miksi se sai mut inspiroitumaan siivoomaan, minä ja siivous ei vaan sovita yhteen. Pistin kuitenki ponnarin tiukalle, musiikin lujalle ja ryhdyin tyhjentämään tota kaappia.

Vetäsin eka henkarikaapin täysin tyhjäks ja sen jälkeen toisen kaapin yks hylly kerrallaan. Katoin yks kerrallaan vaatteet ja mietin mielessäni nää asiat:
1. Onko se sopivan kokoinen?
2. Olenko käyttänyt sitä viimeisen vuoden aikana?
3. Ostaisinko sen uudestaan?
Jos vastaus oli ei, vaate lähti "get rid of this shit"-kasaan. Joittenki vaatteitten kohalla tää tietenkin oli vaikeeta, ja myönnetään, että mulla on yhä sohvalla pieni kasa vaatteita jonka kanssa joudun vielä miettimään mitä teen. Niitä varten tarviinkin varmaan jonkun kaverin mielipiteen, osa nimittäin on sellaisia jotka pitäisin jos osaisin yhdistää niitä mihinkään muuhun vaatteeseen. Loppujen lopuksi ihan järkyttävä kasa kamaa lähti pois (odottamaan, että pikkusisko kasvaa tai roskiin), kesävaatteet pääs varastoon muualle ja kasa kosmetiikkaa ja muuta härpäkettä meni muualle.


Yli 5 tunnin operaatio (joka ei edelleenkään ole ihan valmis, koska täällä tosiaan lojuu kamaa joille en tiedä mitä teen) oli ihan mielettömän terapeuttinen jollain tapaa. Kaikki ne paniikit, turhautumiset ja itkut siitä, ettei asut oo kivoja sai niin hyvin purettua tossa. Lopputulokseen oon äärettömän tyytyväinen, avaan vaatekaapin nykysin ihan eri mielellä, sinne kattominen ei enää ahdista. Ja myös vaatekriiseihin toi jostain syystä autto, tänään inspiraatio pukeutumiseen vaan toimi. Toivottavasti asut rupee tästä lähin syntyy vähän vähemmällä vaivalla ja olee vähän enemmän mun tyyliä.

Jos teiän vaatekaappi muistuttaa yhtään mun kaappia, niin suosittelen oikeasti tota. Viimeistään sit kun kevät on alkanu ja kaikki paksut neuleet voi heittää jonnekkin kaappien pohjalle. Mitäs mieltä olette lopputuloksesta?

SAARA

SOUNDTRACK

Oon nähny muutamissa blogeissa postauksen, jossa esittelee biisejä mitä kuuntelee nyt/ mitä soittolistallaan on. Aattelin tehä tälläsen postauksen, jossa esittelen/linkkaan tohon alle biisejä, joilla oon alottanut vuoteni 2014, sekä kestosuosikit. Mun musiikkimaku on aika lailla sitä mitä NRJ:llä soitetaan, mutta kyllä mun soittolistalta löytyy aika paljon biisejä, joita mun ystävät ei oo koskaan kuulutkaan. Sekä vanhoja, että uusia.

Massad - My Heart Won't Let You Go

Alli Simpson - Notice Me

One Direction - Story of My Life

Westlife -When You're Looking Like That

Bosson - One In a Million

Cutting Crew - (I Just) Died In Your Arms

The Police - Every Breath You Take

Huh no kylläpä nyt valitsin harvinaisen massabiisejä... SUSANNA

YOU REALLY HIT ME HIGH, LIKE A SHOCKWAVE

Tummat silmät, tummat hiukset. Tumma ääni, tumma ilma. Tumma fiilis, tummat vaatteet. Pieniä valon heijastuksia keskellä Suomen jatkuvaa pimeyttä. Välillä rakastan näitä pimeitä aikoja, välillä inhoon niitä sydämeni pohjasta. Inspiraatio blogin kirjottamiseen on aika hukassa. En jaksa näitä jatkuvia "mitä tein tänään" postauksia. Ja hei-mun pitäis alle puolen tunnin päästä olla nukkumassa. Tai noh, pitäis ja pitäis, kannattais, kun tää mun unirytmi on vähän mitä sattuu. Musiikki tuo erilaisia mielikuvia ja tunteita tän piemyden ja väsymyksen keskelle. Ehkä kesä ja kevätkin tulee nopeemmin jossei lunta tule. Toivotaan. En jaksais lunta enää ollenkaan. Kaipaan vaan unta. Hyvät yöt! 

Ps. Päätin nyt muokkaa tätä laittaa samaan syssyyn mitä aion saavuttaa tänä vuonna.

1. Tanssia wanhat onnistuneesti kaksi kertaa ja pitää hauskaa illallisella & jatkoilla

2. Saada kesään mennessä pari askelta paremman vartalon

3. Täyttää 18v (heh pakko XD)

4. Käydä muutamilla festareilla & tutustua moniin ihmisiin

5. Auttaa ihmisiä niin paljon kuin voin

6. Tarttua tilaisuuksiin & olla spontaani

7. Panostaa kouluun (ainakin yrittää)

8. Parantua valokuvaajana

9. Olla tuhlaamatta niin paljon rahaa (tämänkin yritän :D)

10. Pitää enemmän yhteyttä vanhoihin ystäviin ja "heittää" mua huonosti kohtelevat ystävät pois mun elämästä

SUSANNA

New year, same old me

Uusivuosi oli mielettömän kiva ja yhdellä sanalla kuvattuna eeppinen! Vietettiin alkuilta meillä ja 11 jälkeen suunnattiin Helsinkiin. Bussien takia missattiin ilotulitukset, mutta kaikilla oli niin hauskaa ettei se pilannut fiilistä yhtään. Joskus 1 jälkeen palattiin meille ja syötiin ja juteltiin aamuyöhön asti. Oli niin mielettömän ihana uusi vuosi, että elän sitä oikeasti edelleen aina kun kuuntelen Robinin Eeppinen - biisiä. Toivottavasti myös teillä muilla oli vähintään yhtä kiva uv! Sen jälkeen olenkin nähnyt kavereita ja katsonut Pretty Little Liarsin toisen tuotantokauden (kahdessa vuorokaudessa) ja kriiseillyt loman loppumista. Ajatus kouluun palaamisesta hirvittää kieltämättä aika paljon.

Tuntuu ihan uskomattomalta ajatella, että sinne meni taas yksi vuosi mun elämästä. Tajusin sen oikeastaan vasta äsken, kun rupesin siirtelemään kuvia kamerasta koneelle, lajittelen nimittäin kuvat vuoden mukaan kansioihin ja nyt oli aika tehdä sinne uus kansio, 2014. 2013 oli mun tähänastisessa elämässä varmaan pahin ja paras, niin paljon ehti tapahtua, ja mikä parasta, opin ittestäni niin paljon uutta. Ja kasvoin henkiksesti, ainakin jonkin verran. Monet sanoo, että uusi vuosi, uudet kujeet, mutta mulle tää ei tuu olemaan mikään puhdas pöytä, niin moni asia vuodelta 2013 on kesken. Silti mä jaksan odottaa tältä vuodelta vielä enemmän kuin viime vuodelta. Mitään uudenvuodenlupauksia en tehnyt ja tipaton tammikuu jää multa todennäköisesti väliin, mutta kyllä mä silti jotain muutoksia nykyiseen tahdon. Saa nähä miten niitä rupeen toteuttamaan. Tältä vuodelta mä kuitenkin odotan kaikkein eniten New Yorkin matkaa hiihtolomalla ja syyslomaa, jos saadaan yksi reissusuunnitelma toteutumaan. Sekä tietysti kesää, etenkin Väiskiä. Ja mun 18v. synttäreitä! Mutta niihen on vielä melkein vuosi joten niiden odottelu on kohtuullisen turhaa vielä. Tehään tästä vuodesta mieletön päivä kerrallaan!

SAARA

The sweetest smiles hold the darkest secrets..

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Mun vuosi 2013 meni niin nopeasti. Tammikuussa barbadoksen reissu, kesällä Summer Up ja 17v synttärit, syksyllä lukion toka ja nyt joulukuussa Wanhojen harjotuksia. Kahvilla on tulty käytyä liikaa, ja rahaa palanut enemmän kun laki sallii. Mutta oon ihan tyytyväinen. Toivon, että vuodesta 2014 tulee vielä parempi kun edellisestä. Ajattelin tehdä postauksen mitä tältä vuodelta odotan, mitä haluan tehä. Loppuvuodesta sitten katellaan mitä on toteutunut. ;D Hyi että aika kuluu nopeasti, alle puoli vuotta mun 18v synttäreihin. KA-MA-LAA! Mitenköhän mun elämä tulee muuttumaan vai muuttuko mitenkään?  SUSANNA