Ihanan päivän resepti

Eilen mä päätin, että teen tästä päivästä ihanan. Päätin jo etukäteen osan asioista joita teen, mutta tietenkään päivä ei mennyt todellakaan odotusteni mukaan. Pieleen meni jo aamulla, kun nukuin (tahalteen) pommiin. Äiti sai mut kuitenkin revittyä ylös sängystä jo ekalle tunnille. Vaikka myöhästyin bussista ja jouduin pyytämään kyydin Hanasaareen, muistin Kampissa kiittää bussikuskia. Takaisin sain ystävällisen hymyn.

Koska olin pakannut laukkuni jo illalla, muistin ottaa myös kameran mukaan. Mun uusi lemppariyhtye nimittäin veti kolmen biisin livekeikan meiän aamunavauksessa ja mä sain kunnian olla toinen keikan hovikuvaajista. Videota pistän teille näkyville heti kun se julkaistaan netissä. Jos tahtoo jotain jo kuulla etukäteen, niin yhtye on Spark! Oma henkilökohtainen suosikki niiden pian julkastavalta EP:ltä on balladi nimeltään Unspoken. Se oli eka biisi vähään aikaan, joka sai mut oikeesti itkemään. Tulee vaan niin rakkausfiilis tästä biisistä.

Koulupäivän jälkeen kävelin Annan kanssa metrolle ja huomattiin miten paljon meillä on puhuttavaa! Anna sit pyys mua kahville ja kun oltiin kurkattu kaikki Kampin vaihtoehdot, päädyttiin Beanieen. Siinä me sit pari tuntia vaihdettiin kuulumisia ja höpötettiin ja juoruttiin ja herkuteltiin. Vadelmavalkosuklaajuustokakku, jonka mä otin, oli aivan täydellinen. Mä oon oikeestaan vasta viime aikoina uskaltautunut syömään juustokakkuja. En oo ikinä ollut mikään kakkujen ystävä, ja ajatus kakusta, jossa on juustoa, oli ihan kammottava. Niinpä en ikinä suostunut edes maistamaan. Veikan rippijuhlissa mä kuitenkin repäsin, ja maistoin juustokakkua. Lopputulos oli se, että rehellisesti sanottuna söin puolet siitä kakusta.


Nyt illemmalla sain mun suurimmat velvollisuudet hoidettua, nimittäin ruokaostokset viikonlopun talkoille. Mennään laittamaan partiomökin keittiö uuteen kuntoon, joten musta tuskin hetkeen kuuluu kun oon siellä korvessa. Kameran voisin ottaa mukaan, edes "ennen ja jälkeen" - kuvia varten.

Tiedätkö, mikä tästä päivästä tekis vielä ihanemman? Se, että sä jaksaisit vastata tohon kyselyyn tuolla vasemmassa yläreunassa! Jos luet tätä puhelimella, klikkaa "Näytä internetversio" ja näät kyselyn. Kiitos kaikille, jotka jaksaa tän pienen jutun tehä!

Pala edesmennyttä syksyä kehyksissä

München

Kaksi päivää armotonta shoppailua ja yksi päivä Deutsches Museumin kiertämistä takana. Pitkä viikonloppu Münchenissä oli aivan unelmaloma, mutta jalat on vieläkin vähän kipeät kaikesta siitä kävelystä! Kaupungin isoimmat panimoravintolat ja niiden omat oluet on testattu ja kaikki on todettu erinomaisiksi.

Parasta matkassa oli ehdottomasti (5 uuden paidan ja 5 uuden kynsilakan lisäksi) kielen käyttö. Oon lukeut saksaa 10-vuotiaasta asti, mutta harvoin sitä tulee tuntien ulkopuolella puhuttua. Oli kuitenkin älyttömän palkitsevaa tajuta, että osaan itse tilata ruokani, vastailla myyjän kysymyksiin mistä tulen, missä asun ja miten kauan täällä viivyin, sekä tarvittaessa pyytää myyjää nyppimään pepperonit pizzanpalani päältä pois. Ja en nyt puhu niistä minisalameista vaan niistä vihreistä jalopenoista. Kaksi isoa sellaista salamipizzaslicen päällä on yökötys. Kerran myönnyin sellaisen syömään, kun isä lupasi ostaa mulle the Sims-pelin jos uskallan.

Kaupunkina München on ihana: toimiva metro- ja ratikkaverkosto, paljonpaljon ihania kauppoja suurimmilla ostoskaduilla, ruoka on taivaallista (kunhan syö lihaa), ihmiset ovat ystävällisiä, rakennukset ovat hienoja ja nähtävää on paljon. Sää oli koko matkan ajan ihanan lämmin, +16 astetta. Teki pahaa, kun lentokone aloitti laskeutumisen Suomeen ja kapteeni kuulutti, että perillä lämpötila on -2 astetta. Parasta kaivaa talvilapaset esiin.

SAARA

Stuff I can't live without

 1: Puhelin, mp3, levysoitin, kajarit ja...puhelin? Koska Xpressmusic -puhelin meni rikki nii täytyy olla muita tavaroita korvaamaan se. Ja niin, puhelin on puhelin ja mp3 + kajarit =musiikki. Tarviiko selityksiä?

Phone, mp3, CD-player, speakers and...phone? Because my last phone, Xpressmusic, broke, I gotta have some other stuff to replace it. And yeah, phone is phone and mp3 + speakers =music. Do you need explanations?  

2: Kirahvi -avaimenperä. Tää on roikkunu mulla mukana jo kaks vuotta, sain tän kaverilta kun ite en osannu tehä tällästä. Siitä on loppujenlopuks tullu asia josta tunnistan mun avaimet aina.

Giraffe -keychain. This has been hunging around with me for a two years. I got this from a friend because I coudn't do this kind of myself. After all it has became a thing that I recognize my own keys. 

 1: Kalenteri pitää mut ajan tasalla kaikesta menoista. Ja se antaa vähän rutiinia elämään kieltämättä, koska pidän sitä vähän päiväkirjamaisesti.

1: Calendar keeps me up on all my happening, and it gives a little routine to my life because I write it a bit like a diary.

2: Lasit...olisin hukassa tunneilla ilman niitä. Vapaa-ajalla en niinkään käytä laseja koska nään aika hyvin ilman niitä, mutta kun täytyy nähdä jotain pienellä präntättyä taululta, tulee lasit tarpeen. Sain nää muuten vasta tammikuussa.

2: Glasses...I would be lost without these at school. At the free time, I barely use these, because I can see pretty well without glasses. But at school when I need to see some fine print from blackboard, I need these. By the way I got these not until this years January.

1: Sormus jonka sain rippilahjaksi entisen parhaan ystävän vanhemmilta kaksi vuotta sitten. Ainoa sormus jota oikeastaan koskaan käytän. Tätäkin vain harvoin, mutta mä tosiaan pidän tästä. Muistuttaa "vanhoista hyvistä ajoista".

1: A ring that I got as an confirmation gift from my ex best friends' parents two years ago. The only ring that I actually ever wear, maybe just rarely but I really like this one. It reminds me of "the old good times". 

 2: Rippiristi. Tätä mä pidän kokoajan, oon ottanu kahen vuoden aikana vain viikoksi pois. En niinkään usko Jumalaan (tai en oikeen tiiä mitä ajatella), mutta tällä on mulle joku symbolinen merkitys.

2: This cross is a jewel that I wear all the time. Literally all the time. I don't believe in God ( or I don't know what should I think of that), but the cross have some kind of symbolic meaning to me. 

Tässä oli vähän erilainen postaus, laittakaas kommenttia mitä piditte ja jos haluaisitte jotain muuta "eikoispostausta". Mielipiteenne on tärkeä! :D

So here is a bit different post to you guys, give us a comment what did you like and if you want some kind of other "specialpost". Your feedback and opinion is important! :D SUSANNA

Something that happened me yesterday

Tykkään käydä mun isovanhemmilla, vaikka sinne lähteminen on raskasta laiskuuden ja tunnin matkan takia "raskasta". Enkä tykkää käydä siellä vaan ruuan ja muun takia, vaan koska joskus saatan kuulla ukilta sotatarinoita koska hän oli siellä hävittäjälentäjänä. Isovanhemmilla on aina oma tunnelma; lämmin ja mun mielestä vähän utunen. Pieni kämppä luo omanlaisen tunnelman. Nojoo, ei mulla muuta kun että muistakaa pitää yhteyttä isovanhempiin!!:)

I like visiting my grandparents' house, even thought it's "hard" to go there, because of my lazyness and an hour bus trip. I don't go there just because of the food and stuff, but sometimes my grandfather may tell me war stories, because he used to be a fighter pilot. There is a own atmosphere in grandparents' house. Warm and, in my opinion, a little bit hazy, in a good way. Anyway, I had nothing else to say but remember to visit your grandparents!!:) SUSANNA
(picture taken from facebook)

Surprising thing

Yksi pienikin asia voi tehdä onnelliseksi. Sain eilen ystävältä odottamattoman kirjeen Ranskasta. Tulin niin ilokseksi. Luin sen innoissani ja aloin suunnittelemaan mitä ite voisin kirjottaa. Oon ihan rakastunut syksyyn. Värit on niin kauniita ja ilma raikas. Vaikka onkin pimeää ja aamuisin ylösnouseminen on tuskaa, on syksy silti ihan tervetullut. Enää 2kk jouluun. Vaikea sulattaa tätä asiaa. Oon muuten jäänyt ihan koukkuun eri youtubereihin, kuten Marcus Butleriin, Alfieen, JacksGapiin...tätä listaa voi jatkaa ikuisuuksiin. Itekin oon ajatellu jos alkaisin tekemään sellaisia videota, mitäs ootte mieltä?

One little thing can make you happy. Yesterday I got a unexpected letter from a friend who live in France for now. I read it right away and I started plan what I could write to her. And you know, I'm totally in love with autumn, colors are so pretty and air is fresh! Even though it's dark in here and waking up in the mornings (06:00 am) is killing me, autumn is still welcome! Only 2 months to christmas, I can't believe it! Time goes on so fast! By the way, I'm addicted to youtubers like Marcus Butler, Aflie and JacksGap. I've been thinking if I started doing these kind of videos, what do you think? SUSANNA

Just some (not so) deep shit

    Extempore-yökyläily rennon paidan ja kaupasta ostetun Pirkan hammasharjan ja Emman kanssa Sonjalla oli mun elämäni mielenkiintoisin ja hauskin kokemus vähään aikaan. Yökävely kuliksesta hertsikkaan ja takaisin päättyi aika jännissä merkeissä, kun soitin hätänumeroon ilmoittaakseni, että Itäväylällä käveli humalainen mieshenkilö. Häkessä kiittivät ilmoituksesta ja sanoivat lähettävänsä partion paikalle. Pakko sanoa, että en olisi ittestäni uskonut. Jännitän kaikkia vähänkin virallisia puheluja ihan hulluna. Viime viikollakin olin ihan kuset housussa, kun jouduin soittamaan mediakurssin lehtiartikkelidemon vuoksi MLL.n auttavien puhelinten vastaavalle. Eipä sekään puhelu loppujen lopuksi mikään vaarallinen ollut, ja kun haastattelu oli tehty, oli aivan voittajafiilis. Itsensä ylittäminen on parasta. Lopputuloksen mun ja Saara L:n pikkuartikkelista löydätte tästä. Tonne blogiin tulee muutenkin kaikkia meiän mediakurssien tuotoksia, saa seurailla vapaasti.

Mä olen niin loman tarpeessa. Ja pienen hemmottelun. Hiukset ja kulmakarvat ainakin saa vähän uutta väriä ennen kun me lähdetään Saksaan. Sen lisäksi aattelin "rentoutua" laskemalla matikkaa, että sais noi lyhyen matikan kurssit 2 ja 3 suoritettua tän vuoden puolella. Ja mieluiten mahdollisimman nopeasti, ettei ne "vaan jää". Sen lisäksi mun reseptivihko-projekti saa luvan edistyä seuraavan parin päivän aikana. Kaiken lisäksi mun pitäisi pakata tiistaiksi ja viimeistään keskiviikkona metsästää puuttuvat luettavat kirjat. Voisin jopa harkita, että lainaisin jotain muutakin luettavaa niiden äikän kurssin kannalta pakollisten kirjojen lisäksi. Oon nimittäin huomannut, että mitä vähemmän luen, sitä vaikeammaksi se tulee. Mun lukunopeus on hidastunut ja siihen maailmaan pääsy on vaikeampaa kuin ennen. Jatkuvasti pitää pitää silmällä puhelinta ja vastailla viesteihin. Pitää varmaan opetella uudestaan lukemaan.

Saman ilmiön huomasin teatteritunnilla, kun yritin alkulämpän jälkeen venytellä. Eihän mun jalat auennut enää millään mihinkään suuntaan. Turhauttavaa, koska venyttely on maailman ärsyttävintä puuhaa, mutta toisaalta tahtoisin olla notkeampi. Pakko kai se on sitäkin ruveta harrastamaan. Onneksi on myös niitä asioita, jotka ei mee huonompaan suuntaan kun ei tee mitään. Mulla oli tapana leikata hiukset aina niin lyhyeks, että ne sai sellaselle söpölle pikku tupsuponnarille. Eilen laitoin ponnarin pitkästä aikaa, ja vaikka laitoin sen suhteellisen korkealle, se ylsi mun selkään. Olin ihan ihmeissäni, ei sitä oo ees tajunnut miten paljon tää on kasvanut. Ikävä kyllä se, etten oo leikannut näitä pitkään aikaan, tarkoittaa myös sitä, että mun latvat alkaa mennä huonoksi. Joten tätäkin pehkoa pitäis pikkuhiljaa harventaa, en vaan tiedä millaiseksi. Voisin itseasiassa tehä sellaisen 'Story of my hair'-postauksen ja voisitte sen perusteella heittää mulle mielipiteitä! Toivottavasti en oo ainoa, joka odottaa innoissaan kuvia mun vanhoista hiustyyleistä!

SAARA

Photographing w/ sister

Olin kuvailemassa mun siskon, kanssa tänään metsässä. Itestäni ei tänää tullu oikeen hyviä kuvia, johtuneeko mun vaatteista ja laseista..? Rakastan siskon valokuvaamista, koska poseeraamiset menee hyvin ja muutenkin hän on niin paljon kuvauksellisempi kuin mä! Oon käyny joka päivä hulluilla päivillä ja huomennakin olis tarkotus mennä, ne on vaan syksyn sekä kevään kohokohdat!  SUSANNA

Big lights will inspire you, let's hear it for New York

Näyttääkö tutulta, mutta silti tuntemattomalta? Nää kuvat on vuodelta 2010, kun olin perheen kanssa New Yorkissa. Paljon oon muuttunut sen jälkeen ja monessa paikassa oon ehtinyt käydä, mutta silti New York on aina jäänyt sydämeen jollain erityisellä tavalla. Kaikki se mitä näin ja koin, ne ihmiset, ne kaupat, se kulttuuri, niin samanlainen mutta silti niin erilainen. Sinne tahtoo aina vaan uudestaan.

Keskiviikkona mulla olis ollut kympin aamu. Kerrankin ois saanut nukkua edes kaheksaan asti. Mä kuitenkin heräsin jo 6.30, että ehtisin seitsemältä lähtevään kymppiin Tapiolaan. Onneksi jaksoin herätä noin aikaisin, jo klo 7.40 oli jaossa vuoronumero 103 Stockmannin Hullujen Päivien lentolippujen myyntiin. Vaihdettiin kasin maissa iskän kanssa jonotusvuoroja ja mä lähdin kouluun. Vasta puoli kymmenen maissa uskalsin tekstata iskälle, että miten kävi. No vastaukseksi sain vain "17-23.2 ny". Meinasin kiljua riemusta täydessä bussissa! New York, here I come again! Tosin vasta ensi vuoden puolella, mutta saa kai sitä nyt jo riemuita?

Sitä ennen on kuitenkin tiedossa toinenkin matka, mennään perheen kanssa viettämään pitkää viikonloppua syyslomalla Saksaan Müncheniin. Halpoja mutta laadukkaita kynsilakkoja ja meikkejä, suklaata, Hariboa, lederhoseneja, hienoja rakennuksia, ja bitte!

En tiedä miksi, mutta oon tosiaan enemmän kaupunkiloma-ihminen. Tahdon tehdä ja nähdä enemmän, auringon ottaminen on tylsää (varsinkin jos ei edes rusketu). Uusissa kaupungeissa on aina jotain uutta löydettävää, kuvattavana on muutakin kuin hiekkaa ja merta, ja mikä parasta, pääsee shoppailemaan uusia vaatteita oikein antaumuksella.

Näiden blogin kuvien kanssa tulee taas säätöä, nykyinenkään systeemi ei toimi. Huomasin että kun kuvat lataa Bloggerin kautta, ne latautuvat Picasaan joka automaattisesti "parantelee" niitä ja tätä asetusta ei ilmeisesti saa pois päältä. Picasa siis muuttaa niiden valotusta, väritasapainoa ja saa kuvat näyttämään rakeisemmalta. Eron huomaa heti kun vertaa kuvaa koneen tiedostoista ja netissä olevaa. Vertailukuvaa voin näyttää jos jotain kiinnostaa. Päätin sitten ladata kuvat ainakin nyt jonkin aikaa Flickirin kautta.

Tässä postauksessa esiintyvien huono laatu johtuu kuitenkin siitä, että ne on kuvattu minipienellä digikameralla. Ehkä ensi kerralla saatte vähän laadukkaampaa katseltavaa, kun pääsen ton järkkärini kanssa sinne riehumaan!

Pari (vanhaa mutta hyvää) biisiä palatakseni New York-teemaan:

SAARA

Autumn pictures & Essi 17

Sunnuntaina vietettiin Essin 17v. synttäreitä kaverien kanssa. Käytiin syömässä Töölön chico'sissa aivan sairaan hyvää ruokaa (otin crispy chicken fingers ja pakko sanoa että en kadu ruokaani!), josta siirryttiin Marian ja Essin kanssa Tennispalatsille päin. Mentiin katsomaan We're the Millers, aivan älyttömän hauska elokuva! Melkeen voisin sanoa että oli sen 12,50€ arvonen, vaikka mun mielestä toi hinta on aivan älyttöman korkea. Muistan ne ajat kun elokuva maksoi 6€... Anyway rakastuin chico'sin ruokaan, pitää päästä uudelleen! Nyt kuvapläjäys. SUSANNA

Summer via Sisters iPhone

My sister send me some pictures from summer, so I decided to make my first gifs. Damn easy! I have material to do video of summer, so I'll try to find some nice converter (mov to avi) so I could do that in Windows Media Player! Keep in touch! SUSANNA

But sometimes it's hard to tell in the dark

Mä oon huomannut, miten tietyt asiat vaan jää. Ala-asteella, meillä oli luokan kanssa tavoitteena lukea 250 kirjaa vuodessa. Mä luin niistä puolet. Nyt mä muistelin, milloin viimeksi luin kirjaa. Viime jaksossa piti lukea Tuntematon sotilas, joten kahlasin sen kannesta kanteen ja välillä jopa opin taas nauttimaan lukemisesta. Silti kuitenkin mulla oli kokoajan vähän ahdistunut tunne, kun piti aikatauluttaa lukemista. Moni muukin asia on jäänyt nyt lukiossa. Mä en ole nähnyt mun yläaste-ystäviä kesän jälkeen kunnolla kertaakaan.

    Muutenkin kaikki mistä mä ennen nautin suunnattomasti, on jäänyt vähemmälle. Mulla oli tapana kirjoittaa novelleja välillä. Julkaisin jopa niitä mun edellisessä blogissa. Mutta lopulta sekin jäi.

    Mä voisin sanoa, että lukioelämä on liian hektistä. Pitkät päivät, paljon läksyjä, kaameet univelat. Kun mä pääsen koulusta, meen suoraan kotiin ja rojahdan sänkyyn. Välillä jaksan raahautua jopa koneelle. Useimmiten vaan katon Gossip Girliä Ipadilla tai selaan nettiä puhelimella.

    Viime viikolla mä sain tästä tarpeekseni. Valitin puhelimessa ties kuinka pitkään miten oon kadottanut elämästäni kaiken sisällön. Hieman liioiteltua ehkä, meiän perhe on taipuvainen itsesälissä kierimiseen ja marttyysityyteen.

   Nyt mä oon päättänyt pistää elämäni uusiks (jälleen kerran). Nään kavereita useemmin, teen läksyt, en lintsaa, meen tarpeeks aikasin nukkumaan, alan taas lukea ja kirjoittaa ja alotan kuntoilun. Kuinka niin liikaa muutosta kerralla? No jos jostain edes sais alotettua.

 

SAARA

 

P.S. Mallina näissä kuvissa oli ihana Emma! Sain idean kuvata jotain viime viikon perjantain kokeen jälkeen ja päädyttiin mm. koulun ikkunalaudalle.

 

 

Some octoberfun

Koeviikkostressin jälkeen on kiva päästä vähän irrottelemaan. Keksittiin tehdä tälläinen erittäin viihdyttävä video. Kommenttia olisi tosi kiva kuulla! Ollaan vähän ajateltu, että voitais tälläisiä humoristisia videoita vähän useamminkin kehitellä, tai ylipäätään näitä "10 things I hate about guys" -videoita. Kertokaa jos tykkäsitte! Tehtiin siinä samalla Youtube-kanava meille, kanavan löydät TÄSTÄ.
ENJOY!<3