Mennään minne vaan, meitä kukaan ei voi saavuttaa

Oltiin eilen menossa Veeran ja Emman kanssa kahvilaan, mutta koska laskiaispullat oli ihan älykalliita sekä siellä että kaupassa (ja se säilöntäaineista koostuva partavaahtoa muistuttava valmispullien kermavaahto ei houkuttanut), keksittiin mennä meille leipomaan laskiaispullia ja suklaahippukeksejä. Ostettiin kaupasta pakastepullia, kermavaahtoa ja hilloa, sekä taloussuklaata kekseihin. Tuli mielettömän hyviä ja kekseistä vinkkaankin vielä vähän muunnellun reseptin ens viikolla! Kaiken sen herkuttelun jälkeen päädyttiin mun kellarihuoneeseen, jossa pistettiin meikki- ja valokuvausstudio pystyyn. Ilta oli rehellisesti sanottuna takuulla kivoin koko tänä vuonna ja mulla ei koko illan aikana ollut mitään hajua ajankulusta, sillä puhelin oli kadonnut jonnekkin sohvan väliin. Kun tytöt sitten puol kahentoista jälkeen lähti, meinas ruveta itkettämään kun mietin miten onnekas oikeastaan oonkaan kun mulla on niin paljon niin mielettömiä ihmisiä mun elämässäni. Pitää vaan muistaa arvostaa sitä tarpeeksi ja kertoa se muille.

Tälläset mielettömän kivat ja spontaanit tyttöjen illat on jäänyt niin pahasti lukion alettua, kaikki pitää aina suunnitella etukäteen kun kiireiset aikataulut ei vaan sovi yhteen. Ja sitten kun ne aikataulut saadaan sopimaan, niin kaikki tekeminen on suunniteltu vähintään kaksi viikkoa etukäteen. Pitäisi useammin vain tarttua siihen kapulaan ja soittaa jollekkin extempore, että "Voitko olla tänää?" niin kuin sillon ennenvanhaan kun TikTak oli in.

Musta on jotenkin älyttömän vaikeaa saada hyvää kuvaa, kasvot näyttää aina ihan ympyrältä ja ties mitä muuta kivaa. Ja varsinkin nyt mun hiuskriisit on pahimmillaan, kävin kampaajalla ja pyysin leikkaamaan otsalerpakkeet kohtuullisen pituisiksi ja ottamaan latvoista max pari senttiä pois. Lopputulos oli se, että kaikki se, mitä oon tässä 5 kuukauden aikana saanut kasvatettua, katos kun se otti "vähän kerroksittain" ja jäljellä on hyvin vahvasti alaspäin kapenevat lirut, joita ei saa edes kiinni koska kerrostus on lähinnä porrastus, ja ylin kohta ei oo edes niin pitkä, että sitä sais ponnarille. Great. Nyt ymmärrän miksi pitkiä haluavat ei käy kampaajalla. Mietinkin, että kunhan nää vähän kasvaa, leikkaan kokonaan tosta ylimmän kerroksen kohdalta ja alotan siitä koko prosessin uudestaan. Ja joo, värjäsin myös hiukset, mutta väri ei tarttunut yhtään, koska juurikasvu on yhä paikallaan. Well done. Nojoo pointti oli, että sille on syynsä, että mun pärstäkuvia ei näy täällä, eikä oikeastaan muuallakaan kovin usein. Muutenkin, mun paikka on enemmän siellä kameran takana. Sen sijaan saatte ihailla näitä mun mielettömän upeita kaunokaisia!

SAARA