Pinnan alla kuohuu

     Mä en tiedä huomaatteko te sitä kaikkea, mitä täällä tapahtuu. Tuskin. Mulla on jostain syystä noussut tää blogi-inspiraatio tosi isoksi, tuntuu että on paljon asiaa ja etenkin paljon tehtävää. Jos selaatte mun vanhoja postauksia, saatatte huomata, että ne lataa nopeemmin ja kuvat on sopivan kokoisia! Mä otin yks yö itteäni niskasta kiinni ja muokkasin ja latasin uudestaan jokaikisen laittamani kuvan. Tein sen myös siksi, että mun kuvat oli aiemmin mun omalla kuvasivulla, mutta totesin, että pärjään ilmankin ja poistin kuvat sieltä. Se nimittäin maksaa 30€ vuodessa. Noi se siitä blogipälätyksestä.
      Mun kuulokkeet on hukassa. Koulumatkoilla joudun lukemaan koulukirjoja ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Se ei auta mua käynnistämään koulupäivää millään tavoin. Toisaalta ne koulupäivät ei tunnu muutenkaan käynnistyvän. Eikä loppuvan. Välillä pistää miettimään, onko se sen koulumatkan arvoista? Eihän se mikään loputtoman pitkä ole, mutta turhauttava kuitenkin.
     Kaikesta tästä huolimatta, tuntuu että syksy tuo muhun lisää virtaa. Tekis mieli ottaa jopa kauppareissulle kamera mukaan, vaikka ei siellä kuvattavaa ole. Vai onko? Yks päivä makoilin meidän uudella trampoliinilla ja vaan kattelin ympärilleni. Sain sitten idean hakea kamera ja kuvata kaikkea mitä ympärillä on. Ihan hauska kuvakulma omaan pihaan.

SAARA