Pienen hetken parasta mitä oli olemassa

Mä rakastan niitä hetkiä, kun on ihan pimeetä. En oo ulkona, vaan sisällä. Makaan sängyllä selällään, just ennenku oon menossa nukkumaan. Verhot auki, katon maailmaa. Sen kauneutta. Mietin mitä kaikkee siellä pimeessä on. Ketä kaikkii menossa. Ja minne. Mietin kans, miten oon päätyny tähän hetkeen. Mitä on tulossa. Onks se kohtaloo, vai voinko itse vaikuttaa tulevaisuuteeni. Siinä kun makaan ja kattelen ulos, tunnen, että tää hetki on mun oma. Varmaan ainoa hetki päivässä, jota todella rakastan. On niin hiljastakin. Muutama ääni vaan kuuluu yläkerrasta, mutta muuten ihan hiljasta. En haluais koskaan sulkea niitä verhoja. Haluaisin pysäyttää ajan, ettei aamukaan tulis. Mutta lopulta on pakko herätä taas todellisuuteen, sulkea verhot ja hypätä unien maailmaan.SUSANNA