Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää

Mä koen olevani erittäin onnekas siinä suhteessa, että mulla on paljon todella hyviä ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa voin jakaa kaikki ilot ja murheet, sekoilla tai olla vaan. Nää kaikki ihmiset on aivan mielettömän hyviä tyyppejä, enkä tosiaan tiedä mitä tekisin ilman niitä. Varsinkin viime aikoina ne on osanneet olla hirveen paljon mun tukena ja päivittäisenä ilona. Päätin kuitenkin tän kerran olla omimatta näitä mahtityyppejä ja tutustuttaa teiätkin niihin! Pahoittelen jo etukäteen, että jotkut kuvat on oikeesti vanhoja, pitäis aktivisoitua (julkaisukelpoisten) kaverikuvien ottamisessa! Pahoittelen myös sitä, että tästä tulee tosi pitkä juttu, koska mulla tosiaan on aika monta ihmistä jotka menee kategoriaan "paras ystävä". Susannan jätin ihan tarkoituksella pois, meiän yhteisestä historiasta tulee isompi postaus aikanaan! ;)

Sonjaan mä tutustuin nyt lukiossa. Se vaikutti aluksi tosi hiljaiselta ja rauhalliselta, mutta coolilta tyypiltä. Kelasin ettei tälläsen riehujaernun seura sille varmaan kauheesti kelpaa, joten en ruvennut mitään pakkotutustumista heti tuputtamaan. Päädyttiin kuitenkin samalla venäjän kurssille ja oltiin siellä ainoot tytöt meiän vuosikurssilta, joten istuttiin vierekkäin luokan takaosaan ja jotenkin se juttu alkoi luistamaan. Sonja aina jaksaa muistuttaa, miten sen eka kunnon muisto musta oli se, kun olin tullut läheisestä Saiturin Pörssistä suoraan tunnille, ja tuolta kaupasta olin ostanu mm. repun, kyniä, sakset, liimaa, ruokaa, harjan ja vaikka mitä muuta. Innoissani olin niitä Sonjalle esitellyt, ei ihme että sai musta alkuun vähän oudon kuvan. Vaikka en ois niin alunperin uskonut, meitä yhdistää tosi moni asia. Meillä on samanlainen "synkkä puoli" niin musamaun kuin ihmissuhtautumisen ja angstinkin suhteen. Sonjalle on ihana purkaa huonoja fiiliksiä jostain ihmisten teoista koska se usein tuntee samoin. Vertaistukea parhaimmillaan. Mutta osaa tää neiti myös hullutella, vaikka yleensä se koulussa olenkin minä joka ei osaa yhtään keskittyä kun istutaan vierekkäin. Sonjan blogiin pääsee tästä!

Emma on aina ihanan positiivinen ja suloinen, sillä on hienoimmat taustakuvat ja se osaa nauttia hetkestä. Eka sana joka Emmasta tulee mieleen on unicorn, koska se on hirmusöpö yksisarvisfriikki. Välillä se on vähän hidas eikä tajua jotain läppiä tai muuta, mutta ei sitä silti tyhmäksi voi sanoa. Paitsi vitsillä. Emmalla on vahvat mielipiteet, hyvä vaatemaku ja mieletön elämänhalu, se jaksaa aina olla iloinen ja hymyillä. Sitä saa aina halata ja sen ilmeet on maailman parhaita! Tää on yks niitä tyttöjä joita ei saa rumaksi millään. Emman kanssa puhuttiin ekan kerran opiskelupaikan vastaanottotilaisuudessa ja sen vuoksi lyöttäydyttiin heti ekana päivänä vierekkäin istumaan kun ei muita tunnettu yhtään. Se oli hyvä päätös, koska Emma on just se joka jossain ykkösen loppupuolella sai mut kans tarttumaan positiivisemmin elämään.

Koska joka porukassa on joku "nörtti", meiltä löytyy Veera. Lääkärin lapsi, tietää kaiken kaikesta ja opiskelee kaikkea, näkee kaiken tieteelliseltä kannalta, on aloittamassa väittelyä all the time ja on aina oikeassa (luulee olevansa). Näin kärjistetysti, on se ihan normaali satunnaisesti. Siinä määrin pitää paikkansa, että jos puhutaan porukalla siitä, onko joku meistä ihastunut vai kiinnostunut, Veeran suusta saattaa kuulua jotain siihen suuntaan, että se on "kemiallista aivoissa tapahtuvaa reaktiota". Onneks tää neiti osaa myös relata välillä ja se on meistä ehdottomasti paras sheikkaamaan (tää on sit salaista tietoa)! Parasta Veerassa on sen sarkastiset heitot, niitä seuraava naaman nyrpistys tjsp ja sen jälkeen raikuva nauru. Veera on myös mun kanssakärsijä pitkässä saksassa. Vaikka Veera saa varmaan kaikista aineista hyviä, se ei silti ikinä tuomitse kun mä saan huonon (tai ainakaan näytä sitä). Kaikinpuolin hauska tyyppi! Veera on toinen niistä joiden kanssa ihan aluksi hengasin, oltiin oikeastaan kolmen porukka joka parissa kuukaudessa muuttui viiden porukaksi.

Meiän lukioporukka (minä kameran takana), kuva on Tanjan yllätysläksiäisistä just kun se sai ton huivin ja naamarin pois :D

Jo tää kuva kertoo aika hyvin mun ja Xenian ystävyydestä. Keksitään ja toteutetaan tosi outoja ja tyhmiä ideoita ja aina saadaan nauraa kunnolla. Välillä angstataan ja tapellaan, mutta loppujen lopuks on jo itsestäänselvyys että meiän ystävyys kyllä kestää. Me kuitenki tiedetään ne rajat ja osataan kunnioittaa toisiamme tietyllä tapaa. Jos ollaan jotenkin kahden porukan riidan välissä tms, niin kumpikin tietää ettei toisen tarvitse valita puolia tai muuta tyhmää. Voi rennosti olla oma ittensä ja pitää kiinni omista mielipiteistään. Xeniaan tutustuin kunnolla yläasteella joskus seiskalla. En muista miksi, mutta me ei oikein ikinä tultu toimeen ja tapeltiin ja väiteltiin aluksi varsinkin tosi paljon. Suosituin väittelynaihe oli se, että Xenia halus Suomeen koulupuvut ja mä olin ehdottomasti sitä vastaan. Aiheeseen liittyen on käyty monta veristä sanaharkkaa ja lopputulos on se, että kun Xenia nyt vaihtarivuonnaan Kanadassa sai koulupuvun, sekin tajusi että ne on perseestä. Tääkin ystävyys olisi siis voinut alkaa nätimmin jos toinen ei olis aina tollanen jästipää vaan myöntäis reilusti että minä olin oikeassa! ;)

Mulla ei oo varmaan yhtään normaalia kuvaa Mirjan kaa. Tältä mujulta ei luonnetta ja ilmeitä puutu. Mirjan kanssa ystävystyttiin yläasteella ja ollaan siitä asti oltu melkein päivittäin yhteydessä. Ollaan oltu kahella reissulla yhessä, vuonna 2011(?) talvella lähettiin mun perheen kanssa Tallinnaan pariksi päiväksi ja viime hiihtolomalla meiän perheet lähti yhdessä Alpeilla laskettelee. Molemmat näistä reissuista oli kuolettavan hauskoja. Huumorintaju osuu meillä kohdilleen, ei turhia sievistellä ja popitetaan salkkareita ja muita laatusarjoja yhdessä. Mirja on myös yks niistä ihanista ystävistä jotka ei ruokakaupassa mieti että voiko jotain syödä kun nyt ollaan herkkulakossa tai laihdutuskuurilla. Voidaan aina läskistellä yhdessä kun siltä tuntuu!

Tästä kollaasista löytyykin mun jäljellä olevan yläasteporukan muut ihmiset (siis Mirjan lisäksi). Koitetaan nähä porukalla vähintään pari kertaa kuussa, mikä tuottaa kyllä ongelmia kun aina osalla on omia menoja. Pidetään silti jatkuvasti yhteyttä wazzup-ryhmässä että pysytään kasassa. Ollaan tosi läheisiä ja siellä tulee jaettua oikeastaan kaikki jutut sydänsuruista menkkamonstereiluun ja tosi huonoihin läppiin. Oon niin kasvanut kiinni näihin tyyppeihin että on oikeastaan aika vaikeaa kuvata näitä mitenkään. Joten saatte tosi lyhyet ja tiiviit kuvaukset kustakin. Porukkana meiän meno on suoraan sanottuna sairasta välillä, välillä me vaan syödään ja katotaan yhdessä sex and the citya ja kerrataan uusimmat juorut.

Sanna (ylävasen) on ihana skater-hiphop-gurl. Sen kanssa on kivaa fiilistellä musaa ja pistää kynsistudio pystyyn (ts. lakkaan sen kynnet aina kun se tulee meille). Biletys ja tanssiminen on kans überhauskaa tän riivatun naisen kanssa. Sannan kaa hengatessa kuitenki parasta on se mielettömän rento meno ja sen suusta jatkuvasti kuuluva kovalla ja hiukan kimeämmällä äänellä vuodatettu "Mä en oikeesti kestä".

Salli (yläoikea) on välillä ihan hoopo. En edes tiedä kuinka monta kertaa päivässä wazzupissa joku laittaa "SALLII XDD" including me tietenkin. Tosi hauska ja positiivinen tyyppi kuitenkin!

Anna-Elina "AE" (alavasen) oli kiltti ja viaton ennen ku tuli meiän porukkaan. Nyt sillä tuntuu olevan sairaimmat läpät ja pervoimmat jutut. On se silti edelleen kiltti ja reilu ihminen, ajattelee aina muita ja tuntee kamalia omantunnontuskia jos on tehnyt yhtään väärin ketään kohtaan.

Maria "Mapa" (alaoikea) oli toinen niistä kilteistä ja viattomista. Tosin se on ihme kyllä säilynyt yhä suhteellisen kilttinä ja viattomana, vaikka ollaan sitä jo useampi vuos yritetty pilata. Mapa on ihanan järkevä ja rauhallinen välillä, mutta esim opiskelemaan me ei olla vielä yhdessä onnistuttu, vaikka yritys on ollut kova. Jotenkin viime kerrallakin päädyttiin kirjastosta karkkikauppaan.

Sitten on ihanainen Ronja, joka on vaihdossa Ranskassa tällä hetkellä. Ronjan kaa tutustuttiin alun perin partiossa ja sittemmin päädyttiin samalla yläasteelle, yhä ollaan samassa samoajaporukassa Hattiwateissa (joka onkin sitten ihan oma lukunsa, tehään siitä myöhemmin postausta) ja vedettiin ennen Ronjan lähtöä sudarilaumaa. Ronja on käytännössä katsoen mun eräjorma-puolis(k)oni. Nytkin hypetetään jo ens kesän Väiskiä ja suunnitellaan kaikkea partioaktiviteettia kunhan neiti pääsee takas tänne (enää 7kk!!). Ronjan kans on aina yhtä helppo ja etenkin HAUSKA puhua ja olla. Mulla on Ronjan kanssa mielettömän hyviä muistoja ja videoita varsinkin. Parhaat muistot mitkä tulee mieleen on Saari 2013-kesäleiriltä, oltiin siellä ainoat meiän porukasta. Se ei oikeastaan menoa haitannut, oltiin ihan yhtä retuja retumpia kun muutenkin. Ihan mieletön tyttö jolla on mielettömän hienoja ajatuksia kaikesta! Ronjan blogi löytyy tästä ja vaihtariblogi tästä.

Ninni on aivan ihana ihminen, vaikka luulin jotain aivan muuta ennen kun tutustuttiin. Päädyttiin kuitenkin samaan isoskoulutusryhmään ja yhteisten kavereiden kanssa meistä tuli nopeasti porukka. Porukka tuli ja meni, mutta Ninni on yhä pysynyt menossa mukana. Ninni on loistava valokuvaaja ja upea malli, sillä on hyvät jutut, mutta parasta on sen mieletön vaatemaku (ja se, että vaikka meillä on pituuseroa vaikka millä mitalla, sen vaatteet sopii mulle)! Neiti on hyvä leipomaan ja laittamaan ruokaa, hauskaa seuraa ja tosi sydämellinen persoona. Ja ai että kun päästään bilefiiliksiin, se on sitten menoa! Mistä tulikin mieleeni, että oon Ninnille synttärit velkaa, missasin nimittäin sen 18v-paardit! Olenpas ollut huono ystävä, siihen tulee kyllä muutos. Ninnin blogiin pääsee täältä!

Viimeisenä esittelyyn pääsee mun "tuorein" ystäväni Anna. Annan kaa ollaan kans samassa lukiossa, ja alettiin tutustua jo ykkösvuoden loppupuolella, mutta nyt kakkosvuonna meistä tuli tosi läheisiä. Päivitetään jatkuvasti toisillemme kaikki ihmissuhdeasiamme, meille on tullu jo rituaaliks mennä Beanieen kahville ja höpöttää pari tuntia ihmissuhteista. Harva jaksaa loppujen lopuks kuunnella sellaista, mutta meille se sopii. Lisäksi kun asutaan samalla suunnalla, niin meillä on yhteisiä tuttavia. Se on sinänsä huvittavaa, että kumpikin tuntee jonkun ihmisen ihan eri reittejä. Voi sitä ruotimisen määrää kun löydetään näitä "yhteisiä" ystäviä. Muutenkin Annan kanssa on hauska pyöriä, ollaan yhtä laiskoja ja yhtä uteliaita. P.S. muistin äsken, miten ykkösvuonna ruvettiin pikkuhiljaa juttelemaan vähän enemmän, kun naureskelin sille miten se ei ikinä käytä kunnon housuja. Aina sillä oli jotkut verkkarit tai haaremipökät. Siitä se juttu varmaan lähti. Korjatkaa jos olen väärässä! :D