Jos ikinä mietitte miksi musta näkyy aika harvoin naamakuvia, tässä yks vastaus. Sisarukset osaa olla varsinaisia linssiludeja! Matkoilla oon se, joka kantaa kameraa ja kuvaa muita. Joskus äiti jaksaa komentaa iskän ottamaan jonkun perhepotretin, että mäkin näkyisin. Tosin joudun silloinkin säätämään kameran asetukset kohdalleen. Eipä se kuitenkaan kovin kamalaa ole, mä kuitenkin viihdyn paremmin siellä kameran takana.
Vaikka en saanutkaan mitään täydellistä asukuvaa kuninakaanlinnan edessä, rakastan näitä kuvia yli kaiken. Ne kuvaa niin hyvin meitä kolmea. Vaikka mä aika harvoin aikaa vietän Vilkun ja Veikan kanssa, ollaan me silti aika läheisiä kun niikseen tulee. Mulla ja Veikalla on ikäeroa kaksi vuotta, Vilhelmiina on 7 vuotta mua nuorempi. Ihan yhtä lapsellisia osataan ajoittain olla kyllä kaikki. Äiti ja isi nimeskin meiät aikoinaan Veikan kanssa Toheloks ja Torveloks, ja kun Vilkku syntyi niin olihan se nyt aivan ilmetty Duppaduulix. Onhan ne välillä tosi ärsyttäviä, mutta yhtään päivää tästä isosiskon roolista en vaihtais pois.
Enkai vaan oo ainoa joka kärsii photobombaajasisarusten "kirouksesta"? Onko kenelläkään vinkkejä, miten ne sais koulutettua tavoille?
SAARA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti