Aurinko paahtaa. Ei kuumasti, mutta mustat farkut polttavat ihoa kun liikahtaa. Kello on yksitoista, koulussa oli erikoispäivä ja päästiin aikaisemmin. Tai oikestaan ohjelmaa olisi vielä ollut mutta ei jakstettu mennä sinne. Bussipysäkillä ei ole ketään. Kohta vuotta vanhempi opiskelija tulee paikalle. Ei tunneta. Aikaa kuluu ja bussia ei kuulu. Keskityn puhelimeen. Ohi ajaa valkoinen auto, jossa on ikkunat auki ja kaksi nuorta miestä. Kohdalla autosta kuuluu musiikin läpi huuto: "Oot kaunis!" Hämmästyksissä käännyn ja auto jatkaa matkaa. Hymy nousee huulille ja soitan ystävälle.
Uskonnontunnilla pelataan ystävän kanssa tavupeliä. Mahdollisimman monta sanaa pitää keksiä, kun annetaan kaksi alkukirjainta. On tavu BA, sanoja tulee vain vähän. Uskonnonopettaja selittää keskiajasta. Ei kuunnella. On kakkosille suunnattu kurssi, mutta luokassa on yksi nuorempi opiskelija. Katson häntä ja katseet kohtaavat. Molemmat kääntävät katseet pois. Muistan, millaista oli olla (melkein) yksin keskellä vanhempia opiskelijoita. Ei mukavaa. Katson häntä uudelleen ja ajattelen, että han on pärjännyt hyvin.
On wanhojenparin metsästyksen aika. Kakkosia ei ole enää paljon jäljellä, joten on aika katsastaa ykköset. Muilla ystävillä on jo parit. Huomaan sinipaitaisen ykkösen. Olen kulkemassa samaan suuntaan, joten ajattelen kysäsistä häntä. Pettymys. Hän haluaa tanssia wanhat jo tänä vuonna, mutta hänellä onkin jo pari. Sanon "ei sitten mitään". Kello on paljon. Aika lähteä tunnille. Huomenna tämä parinetsintä jatkuu.SUSANNA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti