Mutta vielä pikkuveli lukee aamulla sängyssä mun kanssa sängyssä mun kanssa sarjakuvia

Pikkuveli pääs ripille sunnuntaina 16.6.2013. Tottakai mä olen ylpeä isosisko, mutta kyllä toi vähän alkoi hirvittämään sillä meillä on ikäeroa vaan kaks vuotta. Ja omista rippijuhlista tuntuu olevan ihan hirvittävän pitkä aika. No paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa. Meillä ei suku ole kovin uskonnollista ja sen kyllä huomaa varsinkin näissä. Tapiolan kirkko, jossa sekä minä että Veikka päästiin ripille on sisältä suhteellisen karu, harmaata betonitiiltä. Ilmeisesti se on meidän tapaisille tapakristityille kuitenkin hyvä, sillä kirkon jälkeen äiti, iskä, mummu ja pappa keskusteli siitä kuinka monta tiiltä siinä takaseinässä on. Ilmeisesti tulos on kuitenkin yli 2400, ellen väärin muista. Kyllä tälläisiä juhlia kuitenkin sinänsä arvostetaan, että meillä koko talo siivottiin ihan puhtaaksi ja ruokaakin tehtiin ihan mielettömästi juhlia varten.

My littlebrother had his Confirmation on Sunday 16th June. For sure i'm a proud big sister, but still it kind of freaked me out, I'm just two years older than him. And it's been at least eternity of my own Confirmation Day. Well time flies when you're having good time. Our family is not so religious and you can see it when there's celebrations like this. The Church of Tapiola, the church where I and Veikka had our Confirmation is relatively harsh from the inside, the walls are made of grey bricks. Apparenlty that's a good thing for people like my family, cause after the Confirmation my mum, dad, grandmum and granddad had a conversation about 'how many bricks there are on the wall'. Obviously outcome is over 2400 bricks. But don't take it wrong, our family still respects celebrations like this, we cleaned up the whole house and made madly food for the party.

Tiiän että nää postaukset ilmestyy vähän hämärässä järjestyksessä, meillä ei mökillä ole internettiä (paitsi jos iskä ottaa mokkulan mukaan). Joten tää tulee nyt jälkikäteen (ajastettuna) ja juhannuskuulumisia saatte vasta kun oon mökiltä kotiutunut.

I know these posts come in a bit weird order but we don't have internet at our summer cottage (unless my dad takes a wireless one with him). So this post is coming a bit late (and it's timed) and you will hear about my Midsummer when I will come back home.

SAARA